Tänään mentiin kyllä agilityn osalta tunneskaala läpi pohjamutia myöten. Maailman synkimmät aksatreenit Goan kanssa päivällä omassa pihassa. Onneksi olin viisas eikä videota ole saatavilla.. haluan vaan niin unohtaa tämän päivän sen osalta. Enemmän vituiksi ei voi mennä 

Illalla sitten Visionilla Leenan opissa Ainun kanssa ja pakko kyllä sanoa että onneks pikku neiti on miljoona kertaa parempi kuin äitinsä! Päivän pelastus, koska muuten olis saattanut lähteä koko agikalusto pihasta myyntiin.

Turhauttava tilanne tällä hetkellä aksan suhteen… haluisin kisaamaan, en tiedä kuinka paljon ja pitkään polvi kestää, treenimahdollisuudet ovat tietty omassa pihassa, mutta ei siinäkään koko talvea tehdä. Nykyinen seura ei tarjoa mahdollisuutta kokonaisvaltaiseen treenaamiseen. Aikanaan kun KATista lähdin, oli HauHaulla vielä Monnin halli… no, katotaan mihin tää elämä vie.