Tämä viikko on ollut Ainan.. voi miten kiva sen kanssa onkaan touhuilla! Siitä on kasvanut ihan täysverinen harrastuskoira ja epäilen että meillä on vain ohjaajan taidot rajana siitä mitä voidaan saavuttaa Ollaan käyty nyt jäljellä ja pari ekaa meni vähän häröillessä mutta sitten löytyi jutun juoni ja Aina on ajellut ihan esimerkillisiä jälkiä tyhjineen päivineen. Treenit jatkukoot
Keskiviikon vepet peruttiin kun käytiin tiistaina Vanhiksessa ja siellä oli jotain mömmöä mikä osoittautui leväksi. Aina ehti juomaan sitä ja pelkäsin jo pahinta, mutta tällä kertaa selvittiin vain säikähdyksellä! 4.8. oli tehty viimeinen mittaus levästä ja sen jälkeen ei ole ollut helteitä mutta niin vain sitä oli. Keskiviikkona käytiin sitten Marin kanssa päivällä treenailemassa Hyvinkäällä ja samalla juoksutettiin ötökät vinttariradalla. Roturaceen on kyllä ehdottomasti päästävä, niin kivaa se oli! Goa ja Aina juoksivat lähes samat ajat.
Kotiin kun tultiin tein vielä Ainulla pienen aksatreenin minkä Lyyli ja Noora olivat Kimin opissa tehneet… näppärä Aina, rengasta tehtiin vaan muutaman kerran ennen kuin lykkäsin sen radalle osaksi mukaan. Enpä ole tämmöistäkään ennen tehnyt mutta ainakin Ainalla se toimii.
Alkuviikosta ja torstaina käytiin lenkkeilmässä pitkästä aikaa hiekkakuopilla, siinä sai taas hyvää pomppulihastreeniä itse jokainen kun mentiin kukkuloita ylös alas Ihana paikka, pitäis taas kunnon kameran kanssa eksyä sinne joku päivä että sais vähän kaahotuskuvia!
Perjantaina kävin testaamassa mitä Aina sanoo laukauksista.. ja eipä tuo ollut niitä moksiskaan. Ammuin sille ”nollatilassa” ilman palloja ja patukoita ensin kolme laukausta, sitten yhden pallon kanssa ja lopulta otin vielä tottikset perään. Toimi kaikin puolin normaalisti
Lauantaina höntsättiin Ainan kanssa aamusta jälki, päivällä piilonkiertoja ja illalla käytiin vielä pureskelemassa maalimiestä. Piiloa ollaan kierretty joskus about toukokuussa viimeksi mutta muutaman muistuttelun jälkeen Aina kyllä tiesi mitä tässä hommassa piti tehdä.
Ja on me ihan vaan oltukin. Kisat on kisattu tältä vuodelta meikäläisen osalta ja stressi on sitä myöten poissa. Saa vaan nauttia ja olla. Ensi vuonna jatketaan