klikkaamalla isommaksi

Goalle tänään sen uran vaikein jälki. 2 tuntia vanha, kilometrin mittainen. Alustalla oli kaatunutta heinää ja risukkoa, kalliota, sammalta ja hyvää metsäpohjaa.

Tällä kertaa kävin kävelemässä reitin yksin antaen Goalle parempaa mahdollisuutta jäljelle. Jana ok, mutta lähti takajäljelle. Pyöri ja sekoili siellä täällä koko alun ennen kuin sanoin sille pari valittua sanaa aiheesta jäljellä pysyminen. Siinä ei ollut mitään aktiivista etsimistä suoralla jäljellä vaan muut hajut veivät sitä mennessään.

Tässä kaiken jälkiongelmien miettimisen keskellä tuli mieleen sellainen asia, että kun Goa oli nuorempi ja päästin sen autosta että lähdetään treenaamaan, se lähti aina 150 mittarissa ”jäljestämään” hajuja joita muut olivat tehneet kun kävivät alkulämpässä. Goa teki sen AINA. Samaa sekoilua olen huomaavinani sillä nytkin varsinkin alkujäljellä…

Mutta takaisin tähän päivään. Alun sekoilun jälkeen esineet yksi ja kaksi nousivat hienosti. Goa lähti toiselta esineeltä reippaasti ja pysyi hyvin jäljellä. Jotain se pyöri sitten hetken päästä ja kohta huomasin että oltiinkin menty ohi kolmosesineestä. Kolmosen jälkeen alkoi sitten jäljen vaativin vaihe, kaatunutta risukkoa oli PALJON, mutta Goa selvitti vaikean osuuden jos nyt ei hienosti, niin ainakin suht hyvin. Sen jälkeen hetken mietin että olikos se jälki tässä ja olihan se, sillä mentiin taas ohi esineestäMiten en tajunnut sitä ajoissa.. en ymmärrä, G oli jo esineen päällä mutta ei merkannut sitä millään tavalla.

Myös vitosesta olisi mennyt yli jos en olisi sitä vaatinut kohdalle uudestaan ja uudestaan että vihdoin se nenä osui esineeseen. Goa oikein YLLÄTTYI että mikäs se täällä. Jälki jatkui vielä kallioalueen yli, jonka jälkeen G oli niin puhki että taisi minuutin seisoa vain paikoillaan vailla mitään ajatusta jatkamisesta. Ajoin sen liikkeelle ja jostain kummasta se vielä löysi jäljen. Ja ylihän tuo olisi vielä viimeisestäkin esineestä mennyt… Ajatuksena että jälki on vaikea, esineillä saa hengähtää ei kyllä toiminut, ei pätkääkään

En oikein nyt saa ajatusta tästä, masentaa, vi*uttaa ja kaikkea siltä väliltä. Jos en esineitä saa mielekkääksi niin ihan turha mennä minnekään kokeisiin, kyllähän tuo kaiken sekoilunsa keskellä jäljestää mutta se ei tässä lajissa riitä. Pistää kyllä miettimään että miksi sitä jaksaa jatkuvalla syötöllä ja ihan vapaaehtoisesti lyödä päätä seinään kun helpommallakin pääsisi.

Väsynyt jäljestäjä treenin päätteeksi

Illalla oli Ainan vuoro päästä nenähommiin. Lähdettiin uittamaan koiria ja matkalla Ainuska ajeli 210 askelta jälkeä satunnaisilla tyhjillä ja ensimmäistä kertaa oli kaksi tyhjää peräkkäin. Vauhdin jouduin alussa ottamaan pois mutta sitten löytyi oikea tunnetila hommaan ja loppu sujuikin hienosti. Muutamaa askelta ennen loppua herkkujen haju taisi ottaa nokkaan kun tuli hetken pään nosto mutta siitäkin jatkettiin vasta kun nenä meni takaisin maahan. Hieno Aina

Ainuska nuuskuttaa

Taitava pieni

Goa

Aina

Saana