Voihan vehnä. Tulipahan taas huomattua että vapaapäivät ei vaan oo Goan juttu. Vapaapäivät yhdellä pienellä lenkillä. Mut töissä kun on käytävä niin näitä vaan tulee. Koko päivän jos se pyörii mun mukana niin tilanne on toinen. Eniveis… ensimmäinen 10 min treenissä oli tänään totaalikatastrofi, eikä kyllä missään nimessä julkaisukelpoista materiaalia. Keskusteltiin nenä nenää vasten siitä mikä agilityn perimmäinen tarkoitus oli. Ötökkä tuli joka välistä pois, hyppäsi yli kahdesta esteestä, paineli putkeen heti kun silmä vältti eikä keskittynyt yhtään siihen mitä oltiin tekemässä. Jouduin aikalailla laskemaan sitä takaisin toiminta-alueelle ja hissukseen homma alkoi sitten pelittämään. Itse pysyin kuin ihmeenkaupalla tyynenä koko treenin. Hieman kiukkuisesti totesin Goalle kyllä muutamankin kerran, että ”koeta nyt jumalauta keskittyä…” ja muminaa perään Treenin tarkoituksena oli nostaa vähän kierroksia väliin ja silti pystyä keskittymään siihen mitä tehdään.

Lisäksi oon pääni puhki miettinyt tämän kauden tavoitteita. Stressiä melkein pukkaa mutta loppulenkillä tänään päätin että tavoitteena olisi Goalle tulos metsäjäljeltä sekä mahdollisimman monta vepekoepaikkaa että päästään yrittämään sitä valioitumista. Hankalin liike on voittajan liikkuvat veneet ja tiedän tasantarkkaan kuinka vaikea meidän rannassa on sitä liikettä treenata, vielä kun tarvitsee sen neljä apparia että lähtee homma rullaamaan. Ei auta kuin yrittää. Jos ei yritä, ei voi ”voittaa”  Tietää mistä meitsin löytää ensi kesänä.. metsästä tai järvestä