Aina on se pentu, josta tuli se tunne että tämä jää kotiin. Aina syntyi porukan ekana, ihan niin kuin Eka aikanaan… Kutsumanimeä pähkäilin laidasta laitaan kun tuntui että kaikilla on just se nimi minkä olin keksinyt. Toki nimeen vaikutti sitten tuo virallinen nimikin, Aina on Toimiva Tunnetila.. jospa se olisi enne
Aina on kotona rauhallinen mutta syttyy tekemiseen salamannopeasti ja on työskentelyssään kiihkeä. Se on kiltti, sosiaalinen, vietikäs mutta vähän takakiree pikkuakka. Hyvä syömään. Ainalla on hyvä keskittymiskyky kun aletaan hommiin. Ainuskan kanssa on helppo liikkua missä vaan ja se rauhoittuu paikkaan kuin paikkaan.
Ainalla ei ole mitään päälajia. Tehdään kaikkea mitä mieli tekee ja mistä molemmille tulee hyvä fiilis. Aina reagoi 6mm aseeseen vaikka on luonnetestissä todettu laukausvarmaksi. Tämä on aiheuttanut omat haasteensa pk-lajien harrastamiseen… Siedättämällä sen on saanut kestämään. Agilitykisat Aina korkkasi heti vuoden alussa 2018. Keväällä 2018 saatiin tokon alokasluokan koulutustunnus ja rallytokon alokasluokka käsiteltiin loppukesästä 😊 Tokon avoimesta Ainalla on kaksi ykköstulosta ja rally-tokon avoimesta yksi. JK1 suoritettiin paahtavassa helteessä kesäkuussa 2020. Moottoria riittää kyllä ihan omiksi ja muiden tarpeiksi
Ainan olo on hissun kissun muuttunut erittäin kosketusherkäksi ja tietyllä tapaa kipuilevaksi mm. nivelistään. Aloin pohtia oireita oikein kunnolla vasta syksyllä 2020. Ensin kuvattiin koko koira päästä varpaisiin ja ainoa löydös oli alkava nivelrikko ranteissa, tämäkin mitä luultavimmin toukokuussa sattuneen tapaturman seuraksena. Sitten poissuljetiiin punkki- ja parasiittivälitteiset sairaudet ja lopulta otettiin kokeiluun kortisoni. Kortisoni toi alle viikossa muutokset Ainan käyttäytymiseen. Poissa on kosketusarkuus, sählääminen ja säätäminen. Mikälie immunologinen ongelma sitten kyseessä onkaan… Tämä ei tietenkään ollut se ensimmäinen eikä toivottu vaihtoehto kun ratkaisua asiaan lähdin kaivamaan, mutta pääasia että Aina saa elää normaalia kivutonta elämää oireettomana. Se on kuitenkin meille kaikille niin kovin tärkeä ja varsinkin pojalleni.
Ainan yleiskunto romahti täydellisesti vain yhdessä yössä eikä mitään ollut enää tehtävissä. Jouduin kantamaan sen eläinlääkäriin missä eivät jalat enää kantaneet. Aina ei reagoinut ympäröivään maailmaan. Aina nukahti ikiuneen vain paria päivää ennen kuin olisi täyttänyt viisi vuotta! Mun maailma romahti siinä samalla… Hyvää taivasmatkaa Aina, olet rakas! Rakkain