Marraskuu alkaa olla tältä vuodelta taputeltu. Peruselämää on eletty, treenailtu, ulkoiltu, käyty töissä ja vähän rempattu asuntoa. Kuun puolessa välissä käytiin Nooran kanssa treenailemassa vähän esineruutua. Oma motivaatio treenaamiseen on ollut ihan oikeasti hukassa kun ei voi olla tavoitteita. Aina ja Toto ovat lääkityksellä, samoin Saana joka on muutenkin eläkkeellä. Kessun kanssa on tehty isoja töitä tunnetilan kanssa joka kyllä alkaa tuottaa tulosta. Se tuntuu sellaiselta maailmankansalaiselta joka ei kanna huolta huomisesta, jolle elämä on vaan laiffii. Kessu on kotona ja siviilissä äärettömän helppo koira joka tulee kaikkien kanssa toimeen.

Toki koiria on aktivoitava ja se on luonnistunut kaikista helpoiten piilottamalla palloa halliin. Malit ja Saana etsivät. Kessu ihmettelee ja paimentaa samalla. Saana paimentaa sitten kun malit ovat löytäneet pallon. 

Ainalle syötettiin alussa kunnon satsi kortisonia jota on nyt hissun kissun vähennetty. Nyt on päästy jo 10 mg päivää kohti ja parin viikon päästä pitäisi käydä ellillä katsomassa perus veriarvot. Aina on edelleen ok kylkiensä ja korviensa kanssa, antaa koskea eikä hammasta tule. Ruokahalu sillä on aina ollut hyvä, mutta nyt se on suoraan sanoen valtava. Pahin vedenjuonti jäi myös pois annoskoon pienentyessä. Nyt on enää kysymys, että mennäänkö kortisonilla elämän loppuun, vai uskaltaako lääkityksen joskus purkaa ja Ainalla pääsisi vielä mahdollisesti kisaamaan…  

Kessun marraskuu.. ei se treenaamatta pääse vaikka saakin vielä(kin) kasvaa.

Mummocolliella riittää vielä virtaa. Jotain vanhuuden oireita alkaa korvien välistä jo löytyä, mutta eniten huolestuttaa etupää, jota Saana keventelee rasituksen jälkeen…

Kimppaetsintää hallissa. Normaalisti piilottelen palloa kolme neljä kertaa. Etsintäaika vaihtelee 20-30 min.. toki välissä hengaillaan ja fiilistellään sitä että pallo löytyi.