Käväistiin Saanan kanssa eläinlääkärillä ihmettemässä, miksi ontuminen ei mene ohi. Kotona on yritetty jo olla iisisti sekä syödä kipulääkkeitä mutta ei vastinetta. En halunnut turhia rauhoituksia, joten alkukopeloinnin jälkeen otettiin valohoitoa röngtenissä ja Saana käyttäytyi esimerkillisesti. Rauhoittamatta saatiin tutkittua kyynärät ja keuhkot. 

Keuhkot kuten vanhalla koiralla, sydän kunnossa. Syke äärettömän rauhallinen (64/min). Muutenkaan yleistutkimuksessa ei mitään huomautettavaa. Ainoa iso löytö oli spondyloosisillottuma rintarangan 4-5 välissä Saana aristi myös oikean etusen kyynärän yläosaa, mutta kuvissa ei ainakaan mitään näkyvää ollut. Virpille mennään ensi kuun lopussa joten saa kopeloida mummon läpikotaisin ihan kunnolla.

Matkaevääksi Canicaral sekäNeurontin Gabapentiini. Kipulääke alkuun gaban lisänä ja gaba loppuelämän lääkkeeksi. Toivottavasti tällä saadaan lisäaikaa muuten niin virkeälle ja ihanalle mummokoiralle Jos ontuminen ei helpota ja Saana muuttuu silmin nähden kipeäksi (mitä ei siis ole ollut pienen muille koirille ärisemisen lisäksi), niin sitten pitää alkaa miettiä sitä viimeistä ratkaisua. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan vielä hetkeen…