Goa pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa fasciahierontaan. Vähän hätäapuaika saatiin, koska mieleen tuli että jos nämä Goan kiukuttelut johtuisivat osin myös kivistävästä olotilasta. Eikä paljon metsään mennyt 😫 Takajalkojen kalvotukset olivat aivan kiinni, samoin ylimenovaiheet selässä, toki se on hyvin tavallista paljon liikkuvalla koiralla. Mutta vasemman etujalan virheasentoa eikä niskan atlaksen jumeja saatu edes auki 😢 Uusi aika on varattu heti joulukuun alkuun.

Laserhoitoa jumiin

Takajalkojen käsittelyä

Selän ylimeno jumissa…

Yksi pahimmista ongelmakohdista

Lopussa Goa alkoi aivan läähättämään, taisi oloa helpottaa sen verran :)

Ja tähän perään sitten varmaan joku kysyy että miksi Goa on vielä täällä. No siksi että sellaista sopivaa kotia ei ole löytynyt josta olisi itselle tullut olo että tuonnehan Goa voisi muuttaa. Ja pakko näiden jo olemassa olevien kokemusten perusteella sanoa, että ei varmaan kovin helposti edes tule 😕 Omanlaisensa rytmi on löytynyt tähän yhdessäeloon koko lauman kanssa, mutta ei tämä helppoa ole. Sisällä meno on onneksi jo rauhoittunut ja tytöt makaavat samoilla sohvilla ja sängyissä ihan nätisti… Siltikin, jos sopiva uusi loppuelämänkoti kohdalle osuu niin asiaa harkitaan edelleen 🙂

Goa ja Aina