Masentaa.. kaikki tää harrastaminen. Välillä tuntuu ettei jaksais edes lenkille lähteä. Mietin onko tässä liikaa koiria jaloissa, vaikka niitä nyt on vähän siihen nähden mitä on ollut. Toisaalta sitten taas Goan kanssa toi harrastaminen on vähän hermojen raastamista, Ainan kanssa kivaa. Tosin kun itse tässä oltu vähän kireenä viime aikoina, niin tainnut tarttua se Ainaankin ja se on nyt niin ihme tiloissa kun aletaan treenaan todea, että on taas enemmän kuin peiliin katsomisen paikka. Vaikka oon ollut ihan kukkahattulinjalla sen kanssa, niin sen verran se on herkempi kuin äitinsä, että kerää sitten musta vääränlaista painetta itselleen.

Aina loukkasi viime viikolla pihalla riehuessaan kinttunsa ja ontui sitä pari päivää. Ovat olleet siitä asti riekkumatta ja Aina oli pari päivää iisisti, sitten tehtiin jo duunia, tottiksia ym. Aksassa menneenä tiistaina kävi Goa tuuraamassa tytärtään, mutta oli kyllä niin katastrofireissu ettei siitä sen enempää.

Keskiviikoksi oli sitten sovittu treffit Maaritin ja Helenan kanssa, ihan koko kesä yritettiin yhteistä treeniaikaa vaan ei onnistunut ennen kuin nyt. Sitäkin silmiäavaavampi oli tuo käynti ja sain kyllä niin paljon ajattelemisen aihetta että ihan päähän sattuu

Goan siskopuoli, Mecberger Sanja, samalla isällä. Ohjaajana Maarit

Toki tiedostan että Goan tottistongelmat ovat lähes yksinomaan musta johtuvia, siitä etten ole osannut olla tarpeeksi vaativa ja tarpeeksi mustavalkoinen. Se on päässyt rönsyilemään enkä ole johdonmukaisesti puuttunut sen ääntelyyn, poikittamiseen tai muuhunkaan. Nämä ovat nyt sitten niin iso ongelma, etten tiedä saanko tästä ikinä mitään enää hyvää aikaseksi. Huvittaa kun luen vanhoja päivityksiäni ja aina on keksitty uusi keino yrittää Hilmalle lisää viettiä. Nyt sitten kun luen Goan päivityksiä niin aina yritetään saada viettiä alas ja ötökkää takas toiminta-alueelle. 

No eniveis, sain jälleen vinkkiä uuteen yritykseen. Kaikkea temppuja ennen treeniä, sellaista että Goa joutuu keskittymään eikä ole niin väliä onko pylly suorassa tai nenä kenossa. Lelut veks ja mua tärkeämmäksi ja vaikka tätä olen jo yrittänyt niin en vaan ole osannut. Rilluttelut jätetään lenkille ja kentällä ollaan mun kanssa. Goan tyyli on se että kun saa lelun suuhun treenissä, se lähtee välittömästi rallattamaan ympäriinsä lelun kanssa eikä vahingossakaan tule luokse ennen kuin kutsusta. Sentäs edes siitä… Palkkaus sillä että saa vaikka hyppiä mua vasten ja haukkua, seuraamiseen lentäviä lähtöjä ja sitten ääntelystä eeeerriiiitttääääin hiiilljaaaiiseeellla jaaa määärrrääätiieetooiiiseeelllllaa tyyyllliilllää sanoen ”Ei kelpaa” ja samalla pientä palautetta pannasta, ei kuitenkaan mitään hapettamista. Ei kai auta kuin kokeilla koska ei tässä mitään menetettävää ole.

Ainan kohdalla se on järjettömässä paineessa, tärisee ja steppaa sivulla, ei oikein osaa istua perusasennossa, suunpielet ovat kireällä ja koko koira liian epävarmassa tilassa, väärässä pahassa paineessa. Tämä pitää saada nyt purettua rauhoittelemalla tilanne ja unohtaa senkin kohdalla se lelu ja tehdä laumaviettiä enemmän, hyväksyntää ja kehua ohjaajalta. Luulin yrittäneeni tätä jo mutten kuitenkaan tarpeeksi. Aina kävi tekemässä Helenan kanssa treeniä ja tippa linssissä katsoin MUN koiran tekemistä täysin ventovieraan ohjaajan kanssa! Aina nautti siitä, eikä treenin lopuksikaan kokenut tarvetta tulla mun luokse. Siinä oli kyllä meikällä itku lähempänä kuin koskaan.

Alkuun vähän taistelua, Ainalla se menee melkein työntämiseksi ;)

Ja matkaan

Mun Aina <3

Vähän hillumista väliin

Pari päivää nieleskelin näitä ohjeita, olin jo niin lyömässä hanskat tiskiin koska tuntuu ettei musta ole tähän. ”mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua, se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään…”. Tänään kuitenkin ajattelin uskaltaa mennä ihan yksin kokeilemaan tuleeko mistään mitään.. Ajoin Metson kentälle ja juoksuttelin ensin Saanaa että sain sille vähän liikettä ennen kuin menee illalla Essin kanssa treenaamaan. Sitten otin patukan ja Aina ulos autosta ja Aina aloitti heti haukkuapaukuttamisen ja alkoi lipomaan suun pieliä ja meni epävarmaksi. Istuskelin hetken aikaa sen kanssa hiekalla ennen kuin oli pakko päästä ylös ja mentiin istumaan tuolille kentän reunalle. Me istuttiin about 30min siinä kaikkinensa ja Aina tärisi kirjaimellisesti koko koira, leukaa myöten. Se oli äärettämän levoton ja piippasi myös lopuksi. Alkuun yritti vaan ottaa multa patukkaa. Kielsin kevyesti ja jatkoin silittelyä. Lopulta alkoi tulla taukoja tärinään, meikä oli jo siitä istumisesta ihan jäässä joten nousin ylös ja kysyin että tehdäänkö jotain, härkin vähän ja sain Ainan nousemaan ihan hetkessä. Otettiin lennosta seuraaminen ja ei varmaan ole häntä heilunut niin iloisesti koiralla koskaan! Edisti ihan sikana, mutta oli ilme niin toinen ja kuitenkin muuten korrekti, jopa suora. Palkkasin uudella härkkimisellä ja haukuttamisella ja hyppelyllä ja otin toisen pätkän. Aina oli ihan super! Harmittaa ettei ole videota mutta jospa joku kerta. Siitä kehujen saattelemana autoon ja se treeni oli siinä.

Goan otin autosta ja se oli välittömästi lähdössä rilluttamaan. Sain sen takas ja sanoin ”pujo” jota teki muutaman kerran. Niin kierroksilla että haukkui vaan. Otin Goaa pannasta kiinni ja sanoin rauhallisesti että ”Ei kelpaa” johon vastasi kyllä hiljenemällä vain ”ääntelyn tasolle”. Tehtiin kaukokäskyjä ja seuraavaksi otin sen jalkojen väliin kävelemään. Kävin kyykyssä ja Goa meni jalkojen välissä maate. Noustiin ylös ja mentiin taas vähän matkaa. Ei meinannut keskittyminen riittää vaan Goa yritti tulla seuraamaan josta pistin sen takas jalkojen väliin. Kävin maassa, jätin koiran siihen ja menin muutaman metrin päähän kutsuen Goan taas maahan jalkojen väliin. Jossain vaiheessa Goan vire laski niin että hiljeni ihan täysin. Se oli aivan ymmällään mitä helvettiä me ollaan tekemässä….

Seuraavaksi tein sillä tunnarikapulan etsimistä niin että jätin Goan istumaan, kävin piilottamassa kapuaa metsään, menin Goan eteen kyykyyn, pyysin sen jalkojen väliin maahan josta lähetin se etsimään. Täysin siis rutiinien rikkomista. Lopuksi lentävillä lähdöillä seuraamista sekä siitä palkkausta hyppimisellä mua vasten. Pari kerran jouduin puuttumaan ääntelyyn jälleen rauhallisella ”Ei kelpaa” sanalla pannasta hieman nostattaen. Toimi.

Tosin nyt kun mietin järkevämmin, ehkä sitä on turha nostattaa kehujen muodossa kun pitäs saada muutenkin rauhoittumaan…  Joten jospa seuraavan kerran kokeillaan vaan iisimpää kehumista.

Kunpa nyt saisi itsestä irti, tehtyä rauhakseen näitä treenejä AJAN KANSSA ja toivon että ainakin Ainan kohdalla auttaa. Tiedän että olen kuormittava ohjaaja ihan ilman tekemättä mitään.. mä vaan oon tämmönen ja voihan se olla että Goan kohdallakin se kuormitus tulee vääränä paineena pihalle, mistä näistä tietää 

Perään vielä aika hyvät muistiinpanot Kantoluodon semmasta, tarttis varmaan itte päästä joskus sinne… Tai pitäskö se privatuntia