Pitkästä aikaa käytiin jälleen Ainan kanssa jäljellä. Pitäs nyt jotenkin ryhdistäytyä ja saada sille metrejä alle ennen talvea, mutta kun kroonisen peltopulan jatkuessa ei jaksa innostaa ajaa samalle kantti kertaa kantti nurmipläntille joka päivä… 

Aina ajoi hyvällä drivella rauhaullisesti askel askeelta jäljen, kulmat olivat namittomia ja matkalla oli 4-5 tyhjää askelta. Tavallisesti se on niillä vähän kiihdyttänyt vauhtia ja häntä on alkanut heilumaan mutta nyt keskittyi niidenkin kanssa. Ehkä tästä vielä hyvä tulee 

Goan kanssa käytiin ottamassa vähän tottiksia JKKlla ja voi persus mikä porsas se nykyään on. Jahka se keksii noi kikkailut kokeeseen niin sitten se ura on siinä, koska vaan enenemissä määrin tekee kaikkia sikapossujuttuja  Ääntelystä oli pakko jälleen muutama neuvottelu käydä, että ihan täyttä kurkkua ei haukuta sivu-käskyn saatua. Tämän koiran elämäntehtävä on näköjään koetella mun hermoja kyllä hamaan tappiin asti.. 

Porsas tyynynsä kanssa

Unohtui eiliselle päivättää peltolenkin kuulumiset. Siinä missä malit eivät olleet moksiskaan ja juoksivat puolta enemmän kuin Saana, veti se itsensä hetkessä niin piippuun että kotimatkalla takaset alkoivat laahaamaan ja pihassa se ei enää meinannut pysyä pystyssä  Kävelyttelin sitä aikani hihnassa ja pian se oli taas normaali, mutta kyllä tosi omituista on että  siinä ajassa sai itsensä tohon kuntoon… Kuvia peltolenkistä syksy 2016 galleriassa.