Tänä aamuna meinas taas iskea masennus, että tätäkö tää mun treenaaminen on.. aina yksin Onneks mulla sentäs on parhaat nelijalkaiset jotka innokkaasti haluavat oppia uutta ja joiden kanssa on kiva touhuta. Olisi vaan kiva kun olisi se treenikamu, mut minkäs näille työajoille mahtaa. Kaikki normaalit ihmiset ovat töissä silloin kun mä pääsen ja pystyn treenaamaan

Eniveis, Goa oli taas ihan hilipatipippaa tilassa, aivan sekoboltsina mentiin kentälle. Pistin sen makuulle ja hetki siinä odoteltiin että meni se kuono kiinni. Ainahan se tietty vois olla hallinnassa jne jne mutta toisaalta haluan että se vähän härdellöi että pääsen sitten myös puuttumaan siihen mahdolliseen ääntelyyn treenissä. Täällä sitä treenataan eikä tulevassa kokeessa Ja sitten vaan seurattiin, muistuteltiin että joka käännöksessäkin pysyy mölyt mahassa ja taas seurattiin. Ei tolta kyllä virta lopu, ei millään.. eikä se nyt tietty ole tarkoituskaan. Pitkät pätkät tehtiin pelkkää seuraamista koska a) G odottaa palkkaa -> turhautuu -> vinkuu, b) käännytään -> kuuluu piip piip, c) pysähdytään, lähdetään liikkeelle -> piip piip… Pitää siis opettaa sille kestävyyttä että kyllä se palkka sieltä tulee kun töitä jaksaa tehhdä. Sen ikäinen koira jo että korkea aika oppia. Palkan sai kuitenkin aikanaan lyhyesti jonka jälkeen jäävät (ei istunut ekalla), noudot ja eteenmeno. Eteenmenossa huusin maahan, lähdin kävelemään kohti ja vasta siitä sai seuraavan palkkansa. On se ötökkä

Ainan kanssa vähän uudet tuulet ja härkää sarvista. Aamuruoka tehtiin sivulle siirtymisillä ja kun on riittävä nälkä niin toimiihan se

Kentällä otin meidän jälkieväiksi tarkoitettuja tuoreruokapussukoita käyttöön ja jatkettiin samaa menoa, lisäksi seuraamista. Vauhtia saa olla näköjään aikalailla että tulee reippaasti mukana. Seuraavaksi pistin Ainan hihnaan, otettiin purutyyny esille ja potkaisin sen vähän matkan päähän. Siitä sai Aina vetää tyynylle josta mä kutsun sen luokse ja ohjasin hyppäämään tyynyn kanssa mua vasten -> taistelua, sai voittaa ja siitä taas sama show. Tätä jatkettiin muutama minuutti ja Aina alko jo tarjoamaan itse hyppäämistä vasten eikä vain tavaran  jemmaamista allensa. Hassua että se ihan pikkupentuna toi mulle tavaroita ja nyt ei millään vaan haluaa omia kaikki. Loppuun vielä koko kentän eteenmeno ja hyvinhän tuo eiliseltä muisti asian

Lisänä vielä tytöt pääsivät Tuusulajärveen uimaan, aikamoinen tuuli ja aallokko mutta sinne kaikki kolme reippaasti menivät pallojen perässä Aika kiva aamupäivä, sanon mä