Tänään saatiin kyllä paras treeni tähänastisella metsäjälkiuralla Goutsin kanssaFranzénin Johanna oli polkaissut meille noin 700 metrin jäljen neljällä kepillä odottamaan kun kurvasimme Vantaalle jälkitreeniin. Vettä tuli lähes taivaan täydeltä ja pohja oli kaikkea muuta kuin kuiva, joten oletin haastetta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Goa ajeli jäljen hyvällä drivella, pari kertaa se meni niin takki auki, että hukkasi ”vaikeassa maastossa” jäljen, kävi kyselemässä multa että mihin, mutta mä tiesin vielä vähemmän suunnasta joten G teki työtä käskettyä ja etsi jäljen.

Yhtään keppiä se ei ilmaissut, joten niille pitää nyt motivaatiota nostaa. Jäljestä pitää saada niin haastava, että ymmärtää että kepit ovat helpotus ja niillä saa levätä ja kerätä voimia uuteen pätkään. Tähän mennessä ajettu max 500 m noin 30 min 6 kepillä jälkiä. Nyt ohjeena mennä vähintään 2 tuntia (4-8h on myös ok, tai että käyn illalla tekemässä jäljen ja ajan sen aamulla), 1,5 kilometriä ja muutaman kepin jälkiä. Ja ohjeena ottaa esim. Saana ja Aina lenkille mukaan kun menen polkemaan Goalle jäljen Että mä oon ollut KUJALLA tän lajin kanssa! Nyt koetetaan saada emäntä metsäjälkimoodiin, koira on jo!

Goa jäljen jälkeen. Takana meidän maastoa… mä jäin muutaman kerran lätäkköihin polvia myöten jumiin, joten aika kosteissa oloissa mentiin :D

Sanottakoon tähän perään, että vaikka Goa on kokematon METSÄjälkikoira, kyllä se yllätti tänään positiivisesti. Ihan himppasen epäilyttää, olisiko Saana moisesta selvinnyt ja sillä on sentäs kokemusta paljon paljon enemmän. Sen kanssa ongelmat olivat ihan toisaalla.. kepit se toi aina kun kohdalle osui mutta jälkipohjan piti olla varsin kliini että osasi pysyä jäljellä. Ja mä en näköjään osannut sitä(kään) kouluttaa.