Viimeinenkin kakara saatiin maailmalle tänään, Konna viipyi meillä viikon muita pidempään ja hetken jo olin että Anni saa hakea täältä Ainan pois.. Konna on kyllä mahti tyyppi!

Mutta nyt elämä palautuu normaaliksi, tai no niin normaaliksi kuin se voi malipentu talossa olla  Kahden vuoden lomien säästö, jännitys koska juoksut alkaa, onnistuuko astutus.. molemmat kuitenkin kokemattomia ja emäntä ja isäntä myös, tuleeko kantavaksi ja syntyyhän pennut elävänä, ovathan ne hengissä vielä viikon, kahden, kolmen.. ja lopulta seitsemän viikon jälkeen. Luoja mikä stressi voi asia olla

Mieletön loma takana, jos ei tuota jatkuvaa huolta pienistä lasketa. Aivan mahtavaa saada seurata koko kakaroiden kehityskaari siihen että saavat lentää seitsemän viikon iässä pesästä omien ihmisten luokse. Jokainen yksilö niin erilainen mutta kuitenkin niin paljon yhteistä. Asuin pentujen kanssa samassa huoneessa neljän viikon ikään asti, sitten oli pakko antaa periksi, koska halusin kuitenkin nukkua yöni rauhassa. Goa nukkui pentulaatikon ulkopuolella hieman aiemmin ja kävi imettämässä pennut muutaman kerran yössä. Pari viimeistä viikkoa pennut asuivat päivät keittiössä ja ulkoilivat viimeisellä viikolla päivittäin, vaikka pakkanen paukkui kymmenen ja kahdenkymmenen välissä. Yöt kakarat nukkuvat siinä vaiheessa keskenään pentulaatikossa reilun kahdeksan tunnin ajan.

Goa oli ja on toki vieläkin kaikin puoli hieno äiti! Synnytys sujui nopeasti, neljään tuntiin kaikki pihalla, sen äidinvaistot olivat hereillä samoin tein. Maitoa riitti ja se huolehti pennuista erinomaisesti. Toivoin, että se olisi itse vierottanut pennut tissistä, mutta ei. Kuitenkin vaikka kuinka suojattiin tissejä, pakkanen puri ja takanisät paleltuivat niin että jouduin kuuden viikon iässä pistämään pelin seis imettämisen osata. Pari päivää muksut olivat kokonaan äitikoira vain aidan takana, mutta sitten pääsi Goa taas vähän opettamaan pentujaan. Antoi imeä, mutta näki että ei enää juurikaan maitoa tullut.

Goa opastaa Konnaa

Nyt odotellaan mitä näistä kakaroista kasvaa, vuoden päästä ollaan jo viisaampia asian suhteen ja osa on varmasti käynyt läpivalaistunakin, ainakin oma Aina tulee menemään vuotiaana kuviin jotta voi sitten toivottavasti jatkaa turvallisesti harrastamista. Mikäli pentue on ominaisuuksitaan käyttökelpoista ja terveys priimaa, niin harkinnassa on jatkojalostus joko Ainalla tai Lyylillä. Mikäli pentueessa ilmenee liikaa puutteita terveydessä ja käytössä, harkitsen vielä mahdollista yhtä pentuetta Goalla täysin erilinjaisen uroksen kanssa.

Koulutellaan nyt kuitenkin lapset yhteiskuntakelpoiksiksi ja omiin lajeihinsa. Toivotaan, että poliisi ja puolustusvoimat saivat Protosta ja Penasta erinomaiset virkakoirat ja että jokainen miellyttää omaa ihmistään. Valinnat omasta mielestäni menivät juurikin niin kuin niiden kuului mennä.

Kiitos projektissa tiiviisti mukana eläneille! Kiitos Mika ja Eemeli kärsivällisyydestä, kiitos Essi avusta synnytyksessä ja sirutustarkissa, kiitos Katja puheluminuuteista! Kiitos kaikki jotka kävitte pentuja paapomassa, teitte arvokasta työtä! Kotka kuittaa

Pena kököttää