Tänään oli vuorossa jälki ja esineruutu sekä Hilmalle että Saanalle, eihän ne valmistu jos niitä ei treenaa

Saanalla ajoin nurmella lyhyen jäljen. Tehdessäni sitä eräs mies pysähtyi aidan taakse ihmettelemään, poltteli tupakkaa ja katto mun touhua kun kepin avustuksella nakkaisin nameja polkemille askeleille. Katoin takaisin ja kysyin että ”näyttääkö typerältä?” se katteli mua vähän aikaa ja sanoi että ”joo”.. mä siihen että teen jälkeä koiralle, selkä on niin kipeä, että en voi kyykkiä ja tämän kepin avulla saan tiputettu namin oikealle kohdalle askelta. Se totes että ”aha” ja lähti pois. Vähänkö hymyilytti asia.

Saana ajoi jäljen ihan kohtuullisesti. Sillä on satunnaisesti todella hyviä ja rauhallisia pätkiä ja sitten tulee taas kaahausvaihe jonka kun torppaan niin Saana tarjoaa maahanmenoa ja muuta vastaavaa. Siitä sitten vain koira kevyellä avustuksella ylös ja matka jatkuu. Tänäänkin päästiin loppupalkalle asti joten kyl tää tästä.

Hilmalla ajoin toisen mettäjäljen. Matka tällä kertaa noin 200 metriä, jäljellä 5 esinettä, kulmia ja kaatuneiden puiden ylityksiä, vähän risukkoa matkalla. Hilmalla on hyvä tatsi jäljestämiseen, mutta se unohtaa nyt kepit. Tarttee tehdä sille seuraavaksi ihan vaan esinesuora mettään ja vaatia kunnolla kaikki ilmaisut, jos muistuis mieleen sitten tämäkin asia vähän paremmin.

Lopuksi vielä molemmille neitokaisille esineruutu samalla kaavalla. Eli sain auton ajettua ruudun viereen että koirat näkivät esineen viennin. Vein ensin kaksi esinettä kerralla ja huutelin matkalla että kiinnittivät huomiota autosta. Sitten perään yksi esine yhdessä vietynä. Saana ampui hyvällä asenteella perälinjalle asti heti ekasta yrittämästä, Hilma jäi pyörimään aluksi muutamien metrien päähän. Siitä uusi lähetys ja Hilmakin päätyi takanurkalle jossa oli esine. Hilmalle ehkä vähän turhan vaikea harjoitus, aika iso harppaus edelliseen treeniin mutta niin vain löytyi esineet. Saanalle taidan viedä seuraavan kerran kaikki kolme jo kerralla niin että se näkee asian. Sittenhän ollaankin jo tosi pitkällä treenissä jos (ja kun) se harjoitus onnistuu 

Kotiin kun tultiin, istui vieressä tämän näköinen otus kysymässä, että ”mitäs kivaa me sitten tehtäis?!”
Saana, kun mikään ei riitä – koira

Treeneistä takaisin tullessa poikkesin sitten hakemaan Toimin uurnan kotiin.. itku pääsi kun sain laatikon kainalooni

Toimi on nyt kotona…

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Ja mä teen parhaani ja enemmänkin,
et sä et pety milloinkaan, vannon sen.
Sä korjasit mut taas.