Tytsien kanssa tänään siis jälleen jäljestämässä. Hilma meni kyllä todella ohuella koko jäljen. Jäljesti joo ja ilmaisi vielä kepitkin, mutta silti. Nooh, ehkä se siitä pikku hiljaa taas balansoituu. Ei siellä metsässä vaan voi hillua tai mennä oman mielen mukaan.

Saanalle tänään sen 5.s jälki ja uhkarohkeasti eilisen siivittämänä jo tyhjiä mukaan. Kameran nakkasin magneetilla auton konepeltiin, joten ihan koko jälki ei tallessa ole, mutta se mitä on näyttää musta ihan hyvältä, noin niin kuin viidenneksi jäljeksi  Ensimmäisen tyhjän askeleen kohdalla Saana nosti päätä ja kattoi kysyvästi että ”mikä juttu tää on?!” Jatkoi kuitenkin nopeasti omatoimisesti jäljestämistä ja meni sen loppuun asti. Nurmella oli aika paljon harhajälkiä ja yhden pupun papanakasan vierestäkin mentiin mutta niin vain jälki veti eikä muuhun kiinnitetty huomiota. Olen tyytyväinen Saanaan! Ja vähän harmissani siitä että se ei ole malinois… sen kanssa on vain niin ilo touhuta, että sitä touhuasi mielellään niitä purujakin, kaiken muun ohessa.

Tavoite on tosiaan tämän syksyn aikana saada jälki jo kohtalaiseen pakettiin ja mikäs siinä jos ei lunta ihan heti sada. Talven aikana voisi sitten harjoitella esineilmaisut kuntoon ja keväällä siirtää ne jäljelle ja jäljen pikku hiljaa metsään. Jos sitä vaikka syksyllä pääsisi jälkikokeeseen…? Tavoitteita pitää olla