Viikko edellisestä skabasta ja käytiin kun kerta paikka saatiin niin yrittämässä sitä viimeistä ja puuttuvaa ykköstulosta avoimesta luokasta. Hilman floppaaminen perjantain treeneissä painoi vähän mielessä, mutta silti yrittämään. Vähän jälkeen aamu kuuden nokka kohti Paraisten koetta, vettä satoi koko matkan, lähes koko päivän ja vielä koko kotimatkan.

Ensimmäisenä liikkeenä kaksi venettä, Hilma hyppäsi hienosti, otti köyden varmasti ja kroolasi 6 metriä ohi maalitolppien vasemmalta puolelta. Tässä vaiheessa tiesin, että tänään ei tule ykköstulosta. Koska jokainen vienti tulee menemään sinne kaislikkoon… -6 pistettä.

Seuraavana liikkeenä vienti, jota on treeneissä hinkattu, hinkattu, hinkattu. Kolmas kerta meille avo-kokeessa, kolmas kerta vientiesineenä lepuuttaja. Tuuria vai sattumaa? Hilma vei kerralla ja perille asti. Oon niin ylpeä. Ainut avo-koira joka vei ja sai täydet 25 pistettä.

Oma vene oli perjantaina se vaikein, tänään koetin vähän pelata sillä että lähetän Hilman oikealta puolelta. Lähtihän se hyvin ja ui jo kolmenkympin kohdalla merkin vasemmalta puolelta, tällä kertaa 9 metriä ohi tolpista.

Hukkuvassa Hilma ohitti tolpat sitten – 5 metriä tolpista.

Tänään ei ollut täysin meidän päivä. Onnellinen olen viennistä. Muuten Hilma lähtee nyt hierottavaksi josko se selittäisi tuota vasemmalle vääntämistä? Joku outo juttu siinä on koska on nyt tullut 1,5 vkoa sitten mukaan treeneihin. Viime viikonloppuna se ei vaikuttanut meidän koesuoritukseen, nyt vaikutti. Loppusijoituksena 80/100p. AVO2, sijoitus 1.