Saanan kanssa ajeltiin tänään vähän extreme olosuhteissa jälkeä. Ensimmäinen 90° kulma oli lumessa ja Saana kadotti uskonsa että jälki olisi mennyt oikeasti sinne minne se alunperin oli menossa, siksi tuli vähän pyörimistä. Onneksi osaan jo tulkita sen pyörimisiä, yleensä ne ovat kulmassa. Satunnaisia tarkastuksia löytyy pitkin jälkeä, mutta ne kestävät niin vähän että silloin matka yleensä jatkuu suoraan. Jäljellä oli kuusi keppiä, viimeisestä mentiin varmasti yli, mutta yksi jäi metsään. Lisäksi janalla lähti jälleen liikaa vasemmalle. Nyt siihen tarttis keksiä jotain että lähtee reippaamin suoraan

Saanan sanoin;
Mä joka päivä jälkii teen
joka ainoa päivä jäljelle mä meen
sen kaiken teen mä siksi vain
koska kulta sä jaksat olla mun omanain

Alku oli hassuu kun mä olin nuori
mietin eihän tässä auta
tokohommat riitti ruutu sekä nouto
fiksummankin haaveet hautaan
kun me mentiin metsään olin innoissain
monet tokokisat käynyt
olin vielä nuori pikku kullan nuppu
sinä monenlaista nähnyt

Tiesin kyllä jälkii tekevälle riittää
mukavasti alkuun päästiin
joskus oli tiukkaa uskoni kun horjui
autoit mua silloin tällöin
kun sä sanot mulle on niin ihanaa
löytää keppi jäljen päältä
tiedän ettei hukkaan nuoruuteni mennyt
tokokehässä tai agiradalla