Tänään oli sitten se vuoro agissa, että homma ei oikein ottanut kulkeakseen.. ei mulla eikä Saanalla. Nooh, näitä päiviä tulee, seuraavalla kerralla sitten paremmalla moodilla

Yksi asia on mietityttänyt jo monena päivänä, huoh, miten mä taas olen tässä tilanteessa… Hilma. Se on mennyt huonompaan suuntaan jälleen. Saapi nyt taas kipulääkettä päivittäin, silti se ei ole oma iloinen itsensä. Pihalla on paineeton, mutta lusmuilee omissa oloissaan, jos saa jonkun pienen malipulin, niin hermostuu kun Goa juoksee perässä. Sisällä se paineistuu meistä kaikista muista. Haluaa olla yksinään, irvistelee muille, möllöilee. Jos se makaa makkarissa ja menen sinne, se kauhealla paniikilla vinkuen juoksee pois… Tää kaikki kuullostaa jo siltä näin näkyville kirjoitettuna, että miksi koira on edes hengissä, mutta kun se kuitenkin syö hyvällä ruokahalulla, liikkuu lenkeillä reippaasti, ei onnu… autoon tosin ei aina meinaa päästä. Autoon se menee mielellään, mutta läähättää kopin märäksi automatkan aikana, ei silloin kun auto on paikoillaan. Mun tekee pahaa, mutta siltikään en vielä pysty tekemään sitä viimeistä ratkaisua Ehkä odotan, että se parempi päivä olisi huomenna ja Hilmis olisi reipas, oma ihana itsensä. Mun rakas Hilma. Mistä sen tietää mikä on oikein ja koska?