Kesälomareissu

Suunnitelma reissata vaunun kanssa lyhyempi reitti Suomen ympäri käynnistyi Ikaalisista jossa hoitelin viimeisen työviikon duunit etänä skidin loman takia. 

Aamupalapöydässä juustoa kerjäämässä, Minttu ja Mette

Eka suunniteltu pysähdys oli Tuuri. Halusin kerrankin käydä siellä kun kohdalle osui vaikka mitään kummempia ostossuunnitelmia ei ollut. Oltiin yötä Onnelan karavaanialueella ja meni kyl tosi hienosti ötököiden kanssa yö. Tuurissa oli myös Miljoonanäyttely ja käytiin Lyytin ja Leenan kanssa pyörähtämässä näytelmäalueellakin. Pääsivät tyttäret vähän haistelemaan näyttelytunnelmia kun suunnitelmia kuitenkin sillekin saralle on olemassa.

Oma pieni koira-aitaus pystyssä. Kessu ja Sodekin pysyvät aitauksessa kun itse olen paikalla, ei niitä kiinnostele ohikulkevat. Uskokaa tai älkää, mutta tuohon pyörillä kulkevaan mökkiin mahtuu hyvin kolme ihmistä ja 10 koiraa nukkumaan :D

Tuurista matka jatkui kohti Kalajokea jossa oli tarkoitus olla pari yötä. Paikan päällä realisoitui se, että Kalajoki on rajoittanut kaikkea pysäköintiä max 6 tuntiin, joten rannan sijasta oltiin jälleen ABC:n parkkiksella, missä viime vuonnakin saatiin hyvät unet. Herättyä ajettiin rantaan kahville ja lenkille. Lenkki jäi kyllä lyhyeksi kun kieltoja koirille oli ainakin sillä rannalla taas enemmän kuin laki sallii. Lokkilinnan vieressä olisi ehkä ollut parkkitilaa, mutta tuon yhdistelmän parkkeeraaminen sinne ei sitten onnistunutkaan niin Kalajoki jäi osaltaan tyngäksi. He kyllä liputtavat itsensä tuolla ulos meidän tulevaisuuden ajoista…

Kuningaspingviini Kalajoella

Matkaa jatkettiin toisen Kalajokiyön sijasta Raaheen. Puskaparkkisovelluksesta löysin meille aivan ihanan pienen sataman, jonne saatiin vielä saksalaisia reissaajia yökaveriksi. Koirat pääsivät uimaan ja me nähtiin upea auringonlasku!

Maailman helpoimmat reissukaverit
Raahen aamupalapöydässä oli juustojonossa ruuhkaa

Raahesta matka jatkui Ouluun, jossa käytiin perinteiseen tapaan moikkaamassa mun Oulun poikia Kyytiä ja Exää AnnMarin luona. Kyyti voi ikäisekseen hyvin, Exällä on ollut mahan kanssa jotain häikkää lähes koko ikänsä. No, jos on niinkin sisäsiittoinen kuin sen olettaa olevan, niin eipä se ole ihme. Ajatusmaailmassa ikinä en tuollaisilla prosenteilla yhdistelmää tekisi, enkä kyllä oikein millään muullakaan. Nollat taulussa tai mitä lähempänä on hyvä. Tokikin silloin skaala pentueessa voi olla suurempi, mutta mieluummin se kuin sukusiitosrasitteet. Nää nyt ei kuuluneet millään tavalla kesälomareissuun

Siis mä melkein erotan nää toisistaan, Exä ja Kyyti, Goan pojat…

Vasta Oulussa ollessa selvisi, että Nallikarin kylpylä on ollut jo monta vuotta kiinni. Nallikarin karavaanialue oli ihan liian hintava ja vettäkin sattui juuri alkaa satamaan joten laitettiin karavaani liikeelle ja päätettiin ajaa Kemiin. Jospa siellä olisi joku yöpaikaksi sopiva. Hengailtiin hetki Kemin sisäsatamassa ja koitettiin etsiä parkkialuetta mutta tuo yhdistelmä aiheutti taas omat haasteensa. 

Koirat lenkkeilivät aina kun mahdollista. Yleensä chihuilla oli rakennettuna aitaus, mutta Kemissä kävelytin jokaisen satama-alueella. Lilli tarkkana.

Katselin puskaparkkisovelluksesta että Ala-Paakkolassa olisi Kemijoen rannassa joku mesta jossa voisi yöpyä joten suunnattiin Kemistä kohti sitä. Löytyikin hieno kyläyhdistyksen ylläpitämä levennysalue jossa itse pääsi iltapesulle kylmään Kemijokeen ja koirat uivat myös. Paikalla kävi pariskunta ihmettelemässä koiramäärää ja juteltiin muutenkin niitä näitä. Aamulla jätettiin pieni korvaus kyläyhdistyksen kassaan turvallisesta yöpymisestä sekä huussin käytöstä.

Kemijoessa
Yksi väsynyt matkustaja

Seuraavana oli vuorossa Rovaniemi. Vaikka en ole jouluihmisiä, halusin käydä joulupukin pajassa. Joudutiin sitten koko konkkaronkka joulupukin piinapenkkiin ja hänelle olikin korviin kantautunut tieto, että olen syönyt liian vähän jäätelöä tänä kesänä. Pitäisi kuulemma korjata tilanne ennen syksyä

Muusa Napapiirillä

Pyörittiin aikamme Rovaniemellä ja mietittiin että ei jäädä sinne yöksi. Käytiin kyllä uimassa ja hoidettiin ruokailut, mutta ajettiin yöksi Vikakönkäälle. Upea paikka ja komea koski riippusiltoineen, mutta hyttysiä enemmän kuin laki sallii. Rauhaton paikka myös nukkua kun iso tie meni vieressä ja Suomi edelleen kulkee renkailla… 

Leiri pystyssä. Saatiin ihan oma karsina ja kukaan ei ajanut viereenkään, olisiko oma koira-aitaus sitten pitänyt pahimmat kollegat poissa? Ilmainen puskaparkki tämäkin.
Sode Ystävyydensillalla. Hieman epäluuloisena siitä, että eikö OIKEASTI saa mennä uimaan.. juu ei saanut. Virta oli koskessa kova ja en halunnut märkää koiraa ”mökkiin” haisemaan.

Aamulla meillä oli sitten suunnitelmat vähän auki. Ajettiin nyt Rukalle ensin, halusin käydä siellä koska edellinen kerta oli joskus vuonna 2003.. koko paikka oli muuttunut niin että en enää tunnistanut mestaa. Eikä kyllä halunnut sinne jäädäkään. Kävelyllä käytiin toki kuten joka pysähdyksellä.

Ensimmäiset porot tulivat vastaan jossa 100 km ennen Kuusamoa
Lotta Rukalla

Rukalta matka jatkui Kuusamoon jossa alettiin miettiä että missäs seuraavan kerran ollaa yötä. Leiri oli kuitenkin päivällä pystyssä urkkakentän vieressä ja samaisesta mestasta käytiin myös lenkillä kauniissa Kirkkosaaressa.

Turneekestävyys on kyllä koirillakin koetuksella tälläisella reissulla

Yöpymispaikka löytyi jälleen Park4night-sovelluksesta ja saatiin nukkua rauhassa kauniin Kuusamojärven rannalla Salpalinjan linnoitusalueen vieressä. Paikasta oli alle 40 kilometrin matka Venäjän rajalle.

Leiri pystyssä jälleen. Sode vietti aitauksen sijasta varmaan puolet illasta istuen järvessä.
Aamulenkki ennen ajoa tehtiin Salpalinjan alueella
Hyvä purkaa myös jälkikasvulta pahimmat energiat ennen autossa istumista

Seuraavana oli vuorossa Raatteentie. Olen halunnut käydä siellä monta kerta, mutta nyt reissu suuntautui sopivaan suuntaan ja käytiin katsomassa niin näyttelyalue kuin Talvisodan monumentti. Alueelle kannettu jokainen kivi kuvastaa taistelussa kaatuneita. Veti kyllä hiljaiseksi…

Paluumatkalla Raatteentieltä käytiin patsastelemassa vielä Talvisodan muistomerkillä joka bongattiin yhdestä risteyksestä.

Reissun ”pakko käydä” paikat olivat siinä. Seuraavaksi oli vuorossa sukulointia Itä-Suomessa, mutta sitä ennen pari yötä ja rauhoittumista jumalattoman punkkimäärän keskellä Riistaveden mökillä. Onneks elukoilla on lääkkeet, mutta silti.

Yllättävää, mutta tämän lauman kanssa on ihan superhelppoa reissata. Ihmisiä tuli eri paikoissa juttelemaan ja ihmettelemään, mutta koirat handlasivat tilanteet tosi hyvin. 

Minttu, Mette, Maisa, Lyyti, Muusa ja Lotta. Loput jossain juoksemassa…