Olin vähän juupas eipäs fiiliksellä tänään lähdössä Ojankoon, mutta onneks menin! Saana oli ihan superpätevä ja Hilma kanssa, mun taitavat  Tokoa molemmilla ja Hilmalle tämä nyt oli viimeistely kokeeseen. Ekan kanssa meinas palaa käpy kun se taas keksi, että pystyy juoksemaan karkuun ja meni pitkin hallia minä perässä. Mistä se sen nyt on keksinyt kun kuitenkin aina se on kiinni saatu  Ekan kanssa siis kaikesta huolimatta pätkä seuraamista sekä agilityssa lähettämistä kipolle (sen kerran, koska kun mä sain sen siltä karkumatkalta kiinni niin lensi neiti takas omaan häkkiinsä kuin leppäkeihäs).

Eka pääsi vielä lisäksi leikkimään parin mudin kanssa ja sai hyvää kokemusta vieraista koirista. Pentu on vain päivää nuorempi kuin Eka, nimeltänsä Työmyyrän Ihkaensimmäinen, eli vähän niin kuin eka sekin