Alan jo epäillä, että joku korkeampi taho on nyt sitä mieltä, että mun ei tartte kasvatella koiria ollenkaan Kun ei tärppää niin ei tärppää. Niin lupaavasti alkanut kelluminen pentukuplassa näyttää vahvasti siltä, että Tuisku on kuitenkin tyhjä. Aikaa laskettuun synnytykseen (63vrk) on tänään 12 vuorokautta ja Tuiskusta ei ole nähtävissä enää mitään merkkejä siihen suuntaan että olisi tiine. 

Takana on mulla tosiaan kaksi suunniteltua pentuetta, Saanan 2011 ja Goan 2015. Suunnitelmissa oli toinen pentue Goalle 2017, mutta sitten tuli henkilökohtainen elämä vastaan. Goa palautui minulle 2018 ja suunnittelin sille uutta pentuetta talvelle 2018/2019 kunnes selvisi että se olikin tiine ja X-pentue syntyi elokuussa 2018. Taistelin vuoden Kennelliiton kanssa siitä että saisin pennut rekisteriin ja se onnistui. Goan matka täällä loppui tappeluun jossa sen pää oli aivan reikäjuustoa. En tiedä olisiko siitä enää parsimallakaan saanut koiran näköistä…

Lisäksi oli vielä yritystä liisata malinarttua yhdistelmään uroksesta mitä Goalle olin käyttämässä, mutta tämäkään ei toteutunut. Kuinka paljon vastoinkäymisiä tarvitaan yhdelle ihmisellä tältä osin…

Nyt ei ole enää suunnitelmia. Tuiskua en enää kolmatta kertaa yritä astuttaa.