Syyskuuta mennään

Ihana kun kelit ovat vihdoin viilentyneet niin paljon että on päästy taas kunnolla harrastamaan! On käyty fillaroimassa, tehty tottiksia ja lenkkeilty. Hoopersiakin vähän omalla pihalla. Hetken aikaa kävi ajatus, että pitäisikö sitä laittaa ihan oikea vetokoira itselle, mutta sitten on se dilemma että mitä tekisin sillä muuten… taipuisiko joku saksanseisoja vaikka hoopersiin Kessun ja Soosin vauhdit ei oo oikein mitään verrattuna esim siihen mitkä kyydit sai kun pisti Toton vetämään! Ehkä tää kaikki kumpuaa mulla hevosharrastuksesta ja siitä mitä elämä oli ennen koiria. Vai pitäiskö laittaakin hepukka, sellainen millä voisi ajaa Sehän se olisi huvittavaa kun meikäläinen painelisi ponilla pitkin Tuusulan katuja

Tuiskun kohdalla en enää tiedä mihin uskoa.. yhdessä hetkessä se näyttää niin tiineeltä, toisessa ei. Käytös on edelleen hirmu läheisyydenkaipuista, Tude haluaa istua sylissä. Se on edelleen toooosi rauhallinen ja ruuan kanssa on vähän niin ja näin. En vienyt ultraan, koska ajattelin että se on ”ihan sama” miten käy mutta oma hermo ei meinaa pitää nyt ollenkaan. Hoidan Tuiskua kuitenkin kuten tiinettä narttua, ehkä se sitten on vain positiivinen yllätys jos röntgenissä kyydissä näkyykin jotain…

Tuisku 39 vrk