Sitä saa näköjään varata nykyään aina vähintään sen neljä tuntia kun suuntaa treenaamaan hurttia…

Tänään siis suuntana Ojanko kera Toimin, Hilman, Saanan, Ekan ja Nyssen.

Nysse aloitti agilitylla, koneen vaihtumisen myötä en omaa enää FlexiTrackia (tarttee joku agipiirrosohjelma jostain hommata), mutta tässä pikaräpellys paperille radasta. Monestihan mä väänän radan mielessäni paikan päällä kontakteille sopivaksi, niitä kun harvoin jaksaa yksinään siirrellä. Tätä rataa väännettiin siis numerojärjestyksessä sekä takaperin numeroittain jättäen vain pussi välistä pois. Nysse oli kyllä tosi innoissaan ja reipas ja teki työtä käskettyä!

Saana kävi sitten ottamassa samaa rataa, vaikka meidän niin piti tehdä välistävetoja… hyi minua! Mut Saana oli pätevä. Rimakorkeus 60cm.

Sitten alkoi jo omassa polvessa taas tuntumaan sen verran että vaihdoin koiraa ja otettiin evl-luokan liikkeitä Toimille. Vaikka me tehdään enää koiran iloksi, vaadin siltä asioita ihan niin kuin vaatisin jos me kisattais edelleen. Pitkästä aikaa tehtiin myös ohjattua noutoa ja taas näkyi se meidän alkutaipaleen ongelma siinä liikkeessä. Toimi ei meinannut huomioida merkkiä ollenkaan ja meni sinne todella löysästi. Itse nouto oli hyvä! Muuten tehtiin vielä ruutu, hyppynouto, kaukot ja Z-liike.

Toimin jälkeen tuli Hilma halliin. Hilma opetteli elämänsä toista kertaa ohjattua noutoa. Hilmalla tuottaa merkki eniten ongelmia.. se haluaisi noutaa merkin. Lisäksi Hilman mielestä merkillä voi myös mennä maate, joten vaatii vielä pienen käsiavun pysäyttämiseen että pysyy ylhäällä. Ohjatun jälkeen annoin Hilman rillutella patukan kanssa ja kun sain sen vihdoin pois siltä, Hilma ponkaisi niin korkealle ja kovaa, että hyvä ettei multa lähtenyt leuka sijoiltaan. Ja hyppiähän ei saanut… kerro se pösilölle malinoisille jonka mielestä elämä on ehkä maailman ihaninta tällä hetkellä. Patukan kanssa leikkimisen jälkeen Hilma ei meinannut enää keskittyä namipalkkaan ollenkaan ja ruudun kanssa saatiin tehdä ihan kunnolla töitä. Ruutuun se meni kyllä, mutta odotti palkkaa multa, kuivattu kanafilee ei kelvannut.

Sitten vuorossa jälleen Saana jolle Maija toimi apparina. Tehtiin tunnari, seuraamista, hyppynouto, kaukot ja yksi ruutuun lähettäminen. Koe olis kolmen viikon päästä, joten on tässä vielä aikaa hienosäätää PikkuMustaa. Mitään suurempaa probleemaa ei tällä hetkellä ole, kun vaan pysyis koira terveenä ja sais pidettyä tunnetilan kohdillaan niin toivoisin sieltä sen VOI1:n napsahtavan.

Eka kävi vielä hillumassa hallissa Saanan jälkeen. Hitto että sen kanssa voi tulla hiki! Tosin tänään me mentiin sellaista hippaa siellä että jes, jes, jes!! Mä olin jahdattavana ja Eka kaahasi perässä. Se teki niin täysillä mun kanssa siellä touhuja että! Ehkä me ollaan vihdoin löydetty se yhteinen sävel noihin hommiin. On se vaan aika kakara, ihku sellainen.

Loppuun vielä kimppalenkki. Toimilla oli selkeästi tosi rankat treenit ;)