Kessu ja Miia kisasivat tänään toista kertaa agilityssa. Vaikka meillä ei enää ole tarvetta hyppyradoille nollien suhteen, niin treenimielessä mentiin radat tänään. Kaikilla radoilla oli hyviä pätkiä enemmän kuin huonoja. Viimeisellä tuli sitten äitiä ikävä ja ehkä jatkossa vaan pitää olla siinä lähtötilanteessa läsnä että Kessu tietää mistä maman löytää Lisää yhteisiä kilometrejä vaan, hyvä tästä tulee vaikka ei tuloksilla juhlittu tänään. Juhlittiin kuitenkin monta pientä onnistumista ja kokonaisuutta. Agility kun on siitä raadollinen laji, että se on se pienikin väärä liike tai suunta ja homma menee reisille… Uutta matoa vaan koukkuun!