Maailman jännin päivä ja sitä edeltäneet huonosti nukutut yöt! Jäätävä jännitys päällä koko päivän ensin Ainan kuvauksien, sitten Kantoluodon tottiksen takia

Aina oli siis ensimmäinen T-kakaroista joka kävi ottamassa virallista valohoitoa. Saatiin sopivasti aika EHELiin heti melkein synttäripäivän jälkeen. Puntari näytti 20,6kg ja unille neito tipahti tällä kertaa nopeammin kuin viimeksi, tosin meinasi pariin kertaan lähteä lentoon pöydältä joten pistettiin sitten ainetta vielä suoneekin… herätettä ei annettu ollenkaan kun otus oli jo sen verran tolkuissaan kun kannoin sen autoon. Etupää näytti hyvältä, samoin selkä.. mutta lonkkien osalta saadaan jännittää virallista arvontaa

Taju kankaalla

Venytystä lonkkakuvaan

Vasen kyynär

Oikea kyynär

Lonkat

Lanneranka

Etuosa, sirukin on matkannut selän puolelle

Kuvauksien jälkeen kävin kahvittelemassa Katjalla josta suunnattiin sitten Kantoluodon tottisoppiin Lopelle. Mä oon tehnyt asioita nyt viime aikoina oikeaan suuntaan, mutta paljon on vielä opeteltavaa. Goa oli alkurallattelun jälkeen messissä aika hienosti ja vähän tuntui että taisi koutsikin tykästyä ötäkkään

Saana matkaseurana

Goa keskittyy

Alkuun Goa vaan juoksi ja juoksi ympäri hallia. Haisteli paikkoja, moikkaili ihmiset mutta mä olin sille ilmaa. Jari antoi sen tehdä sitä… sanoi, että Goalla ei ole toimintamallia mitä tehdä, siispä se tarjoaa tätä. Välillä ohikaahottaessaan se vilkaisi mua josta sai kehuja. Sitten se tuli luokse ja yritti varastaa multa kädestä namia. Rynnimällä läpi ja murtautumalla taskuihin, tyypilliseen tapaansa. Kun se ei saanut palkkiota moisesta, se luovutti ja lähti taas rallattamaan. Hetken päästä se palasi takaisin mun eteen ja yritti jälleen pakolla saada kädestä ruokaa, ei onnistunut, istui eteen ja jäi tapittamaan mua silmiin. Siitä eka “naks” ja palkka josta homma lähti etenemään. Haettiin Goan omaa aktiivisuutta mua kohtaan ilman että sitä ohjeistettiin millään tavalla. Rallattelu loppu siihen kun se oppi ratkaisemaan asiaa. Toki sitten alkoi “piip piip” mutta sitä alettiin sitten työstämään keskittymisellä. Goa vastasi siihen hyvin ja se keskittyi ihan yberhyvin ja oli lähes hiljaa… kunnes oli kokonaan hiljaa! Istu maahan seiso.. jos piippasi niin koira jäi siihen ja mä matkan päähän, hetken päästä palasin takaisin ja uusi yritys. Lisäksi tehtiin luopumista.. eli katseesta/aktiivisuudesta pääsi leluun/ namiin. Kaikki reaktiot mitä Goa saa mussa aikaseksi on sille palkitsevaa, myös se että mä kiehun. Ja se vaan buustaa sitä lisää. Itse pitää opetella olemaan TÄYSIN neutraali neuvomatta sitä asioissa. Pienikin äänen korotus on merkki/neuvo koiralle.

Sivu!

Toisella kierroksella päästiin jo tekemään perusasentoa, siihen lähdetään hakemaan sitä samaa rentoutta joka saatiin jo keskittymisharjoituksilla mun edessä. Korvat höröllä, suu auki rentona eikä mitään huulten kiristelyjä. Se oli Goalle vaikeaa, mutta muutama hiljainen “sivu” saatiin kyllä lopuksi aikaiseksi Mun pitää vaan opetella puhumaan Goaa

Ehdottomasti haluan Jarin koulutukseen uudelleen! Meno oli positiivista, täysin koiralähtöistä, koiran piti kertakaikkiaan oivaltaa itse. Miksi sitä on ihminen niin tyhmä että ei ole tajunnut ajoissa hakea apua kun on ongelmia?! Joko mä nyt olisin oppirahat maksanut asian suhteen? Muutenkin voisi olla järkevää silloin tällöin käydä näyttämässä itseään jollekin ammattilaiselle joka näkee samoin tein onko suunta lähellekään sitä mitä sen pitäisi olla.

Jarikin halusi kokeilla :D

Pätevä tytsy <3