Mulla ei parempaa treenipaikkaa vois olla! Meidän ryhmät on niin huiput ryhmät. Ensimmäisessä koutsaan aloittelevia koirakoita ja nyt kolmas treenikerta ja nää jo osaa asiat! Mieletöntä! Tokassa ryhmässä treenaa sitten jo pidemälle ehtineet ja yksi aloitteleva. Ainan kanssa treenataan ekassa porukassa ja Goan kanssa iltaryhmässä. Tosin tänään Aina poikkeuksellisesti treenasi iltaryhmässä.

Ainalla tänään ohjelmassa ne perinteiset mitä se nyt tekee, eli veneestä hyppy, köyden haku veneestä ja uinti veneelle ruokaa syömään kädestä. Matkoja pidennetään hissukseen ja kohta päästään jo kolmenkympin poijulle. Tarttee sitten ottaa myös vinosuuntaiset mukaan mutta aloitetaan nyt helpomman kautta.

Nyt oli jo veneestä hypyssä drivea!

Goalla jatkettiin liikkuvien veneiden teemalla ja rannan suuntaisella viennillä. Pääsipä tuo tekemään pari kertaa hukkuvankin, ensin näytettiin ekassa ryhmässä kuinka se tehdään alotyyliin ja tokalla kerralla tehtiin sitten voittajan hukkuva. Goa kävi kyllä niin kuumana koko päivän että piti sille napsimisesta jo pari kertaa sanoa. Kun pitäs päästä eikä malta

Voittajaluokan liikkuvat veneet

Juuri tämä on SE Goan juttu! Se niin nauttii kun saa käyttää voimia! Tässä pysäytetään venettä ja lähdetään vetämään sitä toiseen suuntaan.

Vähän oli siitepölyssä ranta!

Toiseenkin suuntaan saatiin onnistunut veneen haku

Goan ensimmäinen voittajan hukkuva

Mä nyt oon tunnetusti semmoinen, joka keksii kaiken maailman juttuja ja sitten ryntään päätä pahkaa niitä toteuttamaan. Nyt uusin fiilistelyn kohde on ollut etsintäkoe johon olen netissä yrittänyt viime päivät perehtyä. Musta on kertakaikkisen tylsää hinkuttaa samoja asioita viikosta ja kuukaudesta toiseen ja taas keksin yhden mahdollisuuden tehdä jotain uutta.

Tänään sitten mentiin treenaamaan tarkkuusruutua sekä pudotettua. Goa oli heti mukana kuin vanha tekijä, onhan sillä nenänkäyttö hanskassa ja lenkeillä on tehty sitä että olen jättänyt esinettä taakse ja yks kaks lähettänyt sen lennosta hakemaan sitä jopa sieltä sadan, kahden sadan metrin päästä. Näitä hyödyntäen tänään liikenteeseen ja G oli kyllä mukana ihan alusta alkaen. Tarkkuusruudussa sen pitää nyt ymmärtää että vaikka on valjaat päällä, ei suihkita maisemiin samoin tein vaan jäädään pyörimään siihen eteen. Pudotetussa yhden otoksen otin videolle mutta kun kädessä oli valmiiksi kamerat ja pallot niin G tiputti esineen tullessa.. muuten kyllä osasi tulla eteen tumppu suussa istumaan.

Suunnitelmissa siis tänä vuonna se jälkikoe, jos se menee hyvin ja syksyllä olis vielä tilaa kokeissa ja jaksaa tahkota niin mahdollisesti kakkonenkin… sitten kun alkaa ensimmäiset pakkaset tulemaan ja noi saakelin hämähäkit häviää metsästä, jos sais jotain hakutreenejä aikaseksi. Tai ainakin ihmisen kouluttamaan mulle sitä. Voisin kuvitella että Goalle haukkuilmaisu on se thö juttu! Se tykkää haukkua, sillä on ipotaustaa ja paukuttaa sielläkin piilolla. On aina ollut puhdas eikä häiritse mokkea joten uskoisin että ilmaisuista tulee kyllä ihan toimivia kun  vain saa sen ymmärtämään mitä sillä kertaa ollaan tekemässä. Riippuen talvesta miten luminen tulee, saisko haun koevalmiiksi ja alkukesästä kävis kokeilemassa hakukoetta tulisko tulos ja sitten seuraava tavoite kun on osa-alueista jo kokemusta niin etsintäkoe. Hullu unelmilla elää Ja jos ei ole tavoitteita, ei tule treenattua, nih. Me ei ehkä olla hyviä missään mut jos osataan vähän kaikkea niin eiks se oo sama asia

”Tottiksen perusteella maastoon”, siinä tän päivän teema Otin aamusta tottistreenit pihassa ja Goa oli kyllä hyvä. Ihan vaikka itse sanonkin.. tää koira jota oon koko viikon kironnut että hommista ei tuu mitään teki aivan yberhyvää duunia Ja oli HILJAA. Ehkä meillä on toivoa…

Pikkuisen poikittaa, vähän painaa mutta who cares!

Täältä tullaan!

Mun aarre <3

Seuraavaksi Mika meni tekemään Goalle jäljen metsään. Mulla ei ollut mitään muuta tietoa jäljestä kuin että mihin suuntaan se janalta lähtee. Jälkikäteen vertailtiin sport trackerin kaavaa ja onhan me siellä suhattu mutta 5/6 keppiä nousia ja G ajoi jälkeä hyvällä sykkeellä! Jutskattiin myös meidän jälkikoutsin kanssa tuon ötökän tekemisistä ja ilmeisesti Goa kuuluu kategoriaan ”ajetaan horrorijälkiä, että se pystyy ajamaan myös koejälkiä”. Eli se viikko sitten tehty kaamea kahden tunnin vanha, kilsan jälki oli enemmän kuin hyvä juttu. Niiden horrorijälkien ei olekaan tarkoitus näyttää tai tuntua hyvältä vaan Goa pitää ”ajaa” pulaan ja väsyttää. Silloin se pystyy ajamaan helppoja koejälkiäkin ja ennenkaikkea ilmaisemaan ne kepit. Omasta mielestään kun se on 100 pisteen jälkikoira joka tietää miten hommat hoidetaan. Sitä yksinkertaisesti pitää osata haastaa riittävästi ja paljon! On tässä mulla opettelemista

Kohta on G-voimat irti :D

Sehän meni ihan ok :D

Ykkönen jäi metsään

Illalla vielä Ainuska kävi jäljestämässä, yksi sekoilupätkä tuli jonka ihan suosiolla napsin videolta pois, mutta muuten tuo mennä puksutti 231askeleen jäljen

Iltalutraukset vielä ja päivän hiet pois turkista ;)

Onnea Eka ja Tiina, tänään FI AVA-titteli Minna Väyrysen radalla nollavoitolla

Kuva OKK agilitykilpailu15.5.2016. Marjut Färman

Videolla valioitumisrata

HauHaun aksapäivässä Rimalla tänään… vakaa tarkoitus oli jättää liitämästä Goan kanssa ja mennä vain Saanan ja Ainan kanssa mutta kun kattelin rataa niin totesin että voishan tätä Godella kokeilla. Ensin kuitenkin Saanan kanssa ja alun takelteluiden jälkeen nollana läpi! On niin harvinaista herkkua mun kohdalla että saahan sitä riemuita moisesta Kiitos Noora videoiden kuvaamisesta!

Goutsin kanssa halliin ja kuuntelin matkalla Elan ja Samun uuden biisin sanat jotka sopi kuin nenä päähän Goan kanssa  tekemiseen..

niin aito niin alkuperänen ja siltikin keskeneränen
ei oo tarkotus olla valmis
kohellan, mokailen, oppeja keräilen
saa muuttuu, pitää kasvaa kehittyä kun jotakin puuttuu
pakko haastaa, kyseenalastaa maailmas on tarpeeks jo harmaata massaa

Kiva oli nähdä Lyyliä ja Nooraa hommissa ja lopuksi tytsit kävivät leikkimässä pellolla. Lyyli on pikkaisen rotevampi ja aavistuksen isompi kuin Aina tällä hetkellä. Ainasta tulee jotenkin Pika mieleen tällä hetkellä, kuullostaa samanlaiselta västäräkiltä haukkuessaan… Toivottavasti kuitenkin kasvaa tuosta vähän isommaksi.

Lyyli putkesta

Ja hurrrja hyppy muurille

Saana kaunokainen

Aina ja Lyyli

Goa ja tyttäret

Goa, Aina ja Lyyli

Aina ja Lyyli

Aina aloitti tänään kontaktitreenit. Meinaan kouluttaa sen samoin kuin Goan, Goalla alasmenokontaktit ovat suhteellisen varmat eikä sen kanssa ole tarvinnut niistä juurikaan taistella Kyllä oli aikamoista säätöä tuo alku, mutta sitten Aina ymmärsi mitä halaun… tämä siis ihan eka kontaktitreeni.

Siis kirjaimellisesti vain Aina, en jaksanut Goan koheltamista tänään joten se jäi treenaamatta. Ajattelin ottaa kameralle meidän tekemisiä, mut eihän toi ryökäle skarpannut ollenkaanNo, joku hahmo siellä liikkuu ja pieni nelijalkainen säätää messissä. Sivulle siirtymisiä, lelun tuomista mulle niin että hyppää vasten ja yksi koko kentän eteenmeno.

JKKn jälkeen säädettiin rantaan ja tytsit pääsivät uimaan. On se kiva kun on järvi noin lähellä että saa tytöt käyttää siellä ja pääsevät purkamaan pahimmat paineensa

Ainalla kiire pallolle

PikkuMusta vedessä

Maligaattorit tulee

Niin ja korviin kantautui tieto että meidän tulevien A-pentujen isäehdokas Viri on tänään suorittanut jäljen käyttöönottotarkastuksen. Go Viri GO

Viri huhtikuussa kun käytiin poikaa katsomassa

Alahan akka tulla sieltä niin päästään treenaan

Oon ollut kyllä niin masiksessa Goan kanssa viime sunnuntain jäljestämisen jälkeen.. kun tuntuu että se koira ei tartte mua kuin ovien avaamiseenOllaan siis oltu ihan tekemättä mitään koko kööri. Vain hengailtu. Hetken mietin treenaanko koko ötökkää tänäänkään vepessä mutta tehtiin sitten. Ja hyvin se toimikin. Vepessä Goa on kyllä niin omiaan. Sillä on mielettömästi voimaa joka tänäänkin tuli todistettua kovassa tuulessa kun Goa voittajaluokan liikkuvissa veneissä taisteli veneen tolppien välistä rantaan! Tehtiin liikkuvat veneet molempiin suuntiin  sekä vielä rannan suuntainen vienti toisella kierroksella. Ensimmäisellä otoksella G ui rantaan, mutta kaksi seuraavaa meni hienosti toiselle veneelle. On se semmoinen otus, vepeotus

Siis PALLOJA järvessä?!

Aina pieni 5,5kk oli kyllä vallan pätevä tänään! Voi vitsit, miten se voikin olla niin taitavaEnsin otettiin veneestä hyppy ja ensimmäistä kertaa poijun ohi. Pätevä pieni ei edes vilkaissut poijua vaikka rannassa niitä ihmettelikin. Toisena liikkeenä otettiin veneen hakua, joka Ainan tapauksessa on köyden hakemista veneeltä. Taitavasti kävi hakemassa ja on hyvin jo fokusoitunut sekä veneeseen että köyteen! Toisella kierroksella Aina ui rannalta veneelle syömään ruokaa sekä siitä takaisin rantaan josta sai pallopalkan. Heti kun saan sen kuivalla maalla tuomaan hyvin mulle lelua, yhdistän sen vepeen…

Veneestä hyppyä, pikkuisen vielä pientä meinasi huimata mutta omin avuin sieltä rantaan päästiin

Aina hakemassa köyttä

Vauhdilla rantaan!

Ja rilluttelua pitkin poikin

klikkaamalla isommaksi

Goalle tänään sen uran vaikein jälki. 2 tuntia vanha, kilometrin mittainen. Alustalla oli kaatunutta heinää ja risukkoa, kalliota, sammalta ja hyvää metsäpohjaa.

Tällä kertaa kävin kävelemässä reitin yksin antaen Goalle parempaa mahdollisuutta jäljelle. Jana ok, mutta lähti takajäljelle. Pyöri ja sekoili siellä täällä koko alun ennen kuin sanoin sille pari valittua sanaa aiheesta jäljellä pysyminen. Siinä ei ollut mitään aktiivista etsimistä suoralla jäljellä vaan muut hajut veivät sitä mennessään.

Tässä kaiken jälkiongelmien miettimisen keskellä tuli mieleen sellainen asia, että kun Goa oli nuorempi ja päästin sen autosta että lähdetään treenaamaan, se lähti aina 150 mittarissa ”jäljestämään” hajuja joita muut olivat tehneet kun kävivät alkulämpässä. Goa teki sen AINA. Samaa sekoilua olen huomaavinani sillä nytkin varsinkin alkujäljellä…

Mutta takaisin tähän päivään. Alun sekoilun jälkeen esineet yksi ja kaksi nousivat hienosti. Goa lähti toiselta esineeltä reippaasti ja pysyi hyvin jäljellä. Jotain se pyöri sitten hetken päästä ja kohta huomasin että oltiinkin menty ohi kolmosesineestä. Kolmosen jälkeen alkoi sitten jäljen vaativin vaihe, kaatunutta risukkoa oli PALJON, mutta Goa selvitti vaikean osuuden jos nyt ei hienosti, niin ainakin suht hyvin. Sen jälkeen hetken mietin että olikos se jälki tässä ja olihan se, sillä mentiin taas ohi esineestäMiten en tajunnut sitä ajoissa.. en ymmärrä, G oli jo esineen päällä mutta ei merkannut sitä millään tavalla.

Myös vitosesta olisi mennyt yli jos en olisi sitä vaatinut kohdalle uudestaan ja uudestaan että vihdoin se nenä osui esineeseen. Goa oikein YLLÄTTYI että mikäs se täällä. Jälki jatkui vielä kallioalueen yli, jonka jälkeen G oli niin puhki että taisi minuutin seisoa vain paikoillaan vailla mitään ajatusta jatkamisesta. Ajoin sen liikkeelle ja jostain kummasta se vielä löysi jäljen. Ja ylihän tuo olisi vielä viimeisestäkin esineestä mennyt… Ajatuksena että jälki on vaikea, esineillä saa hengähtää ei kyllä toiminut, ei pätkääkään

En oikein nyt saa ajatusta tästä, masentaa, vi*uttaa ja kaikkea siltä väliltä. Jos en esineitä saa mielekkääksi niin ihan turha mennä minnekään kokeisiin, kyllähän tuo kaiken sekoilunsa keskellä jäljestää mutta se ei tässä lajissa riitä. Pistää kyllä miettimään että miksi sitä jaksaa jatkuvalla syötöllä ja ihan vapaaehtoisesti lyödä päätä seinään kun helpommallakin pääsisi.

Väsynyt jäljestäjä treenin päätteeksi

Illalla oli Ainan vuoro päästä nenähommiin. Lähdettiin uittamaan koiria ja matkalla Ainuska ajeli 210 askelta jälkeä satunnaisilla tyhjillä ja ensimmäistä kertaa oli kaksi tyhjää peräkkäin. Vauhdin jouduin alussa ottamaan pois mutta sitten löytyi oikea tunnetila hommaan ja loppu sujuikin hienosti. Muutamaa askelta ennen loppua herkkujen haju taisi ottaa nokkaan kun tuli hetken pään nosto mutta siitäkin jatkettiin vasta kun nenä meni takaisin maahan. Hieno Aina

Ainuska nuuskuttaa

Taitava pieni

Goa

Aina

Saana

Tiina ja Eka (Toimiva Mali) kaahasivat Oulussa Salme Mujusen radalla nollavoittoon! Lisämausteena SERT-H! Onnea plikat!

(alusta muutama hyppy ja suorat putket jäi videolta pois)