Sode tuli taloon

Olen metsästänyt toista harrastuskoiraa jo yli vuoden. Syystä tai toisesta mahdollisuudet ovat menneet aina ohi. Vaihdoin jo rotuakin välissä ja koetin saada käyttölinjan labbista. Yhdestä pentueesta olikin minulle luvattu narttu jos niitä vaan syntyy tarpeeksi. Kuitenkin alkoi tuntua, että labbis ei ehkä tähän tilanteeseen ole se mitä eniten haluan ja peruin varauksen. Lopulta kyseisestä pentueesta ei olisi pentua edes riittänyt…

Sitten kuulin mahdollisuudesta saada Saanan veljen tytär sijoitukseen, mikäli siis pentuja syntyy tarpeeksi. Tilaisuus mitä en vaan voinut jättää käyttämättä! Sode muutti seitsemänviikkoisena meidän jonon jatkoksi ja on kyllä jo parissa päivässä osoittanut olevansa varsin määrätietoinen neitikoira. Odotan niin innolla mitä me saadaan yhdessä aikaiseksi!

Sode 7,5 viikkoa, 3,9kg

Soden nimeä pähkäilin laidasta laitaan. Pentulaatikkonimi Liekki ei vaan sopinut suuhuni.. tyty näytti vähän “sotkuiselta” hassun värisine karvoineen ja Sotku ei nyt ihan mennyt virallisena kutsumanimenä. Siitä sitten väännettynä Sode

RIP Miki

Se hetki kun elämä romahtaa. Mun pieni suklaasydän, kultapoika, varjoni.. Mickey Mouse. Olit luonani niin vähän aikaa ja olisin halunnut pitää sinut AINA! Ihan aina! Toista sun laista ei ole, eikä tule. Olet rakas

15.9.2020 – 30.4.2021

Miki lopetettiin pahojen hengitysvaikeuksien takia, mun sydän on palasina

Huhtikuu jo yli puolen välin…

Kylläpä aika nyt rientää! Treeni- ja muut päivitykset ovat jääneet tänne minimiin, mutta instatileille niitä päivittelen kyllä reippaasti. @bcsaana, @bckessu ja Mintun ja Mikin yhteinen @minttujamikki.

Alkukuusta Miki käväisi maitohampaiden poistossa. Niitä oli jäljellä 8, mm. kaikki kulmahampaat ja osa poskihampaista. Jouduttiin menemään aika kiirellä poistoon kun suusta alkoi tulla mädän haju. Ennen operaatiota Miki oli reipas ja hyvä syömään, operaation jälkeen alkoi köhiminen, väsymys ja huonontunut ruokahalu jota on jatkunut tähän päivään asti.

Viikko operaatiosta jouduttiin hakea antihistamiinit, antibiiootit ja ottaa kipulääkkeet uudelleen käyttöön koska Miki meinasi tukehtua ihan koko ajan. Niitä syötiin vajaa viikko vailla mitään apua. Muutama päivä sitten haettiin uudet stydimmät antibiootit sekä kortisoni rauhoittamaan nielua. Jatkuva hinkuminen jäi pois, mutta edelleen tulee kovia yskänpuuskia Toivotaan että tämä yskä loppuu pian.

Syy seuraus suhde on Mikin koukkumainen nielun rakenne jonka johdosta nielu ja keuhkoputki ärsyyntyivät intubointiputkesta hammasoperaatiossa. Yskän ollessa pahimmillaan kuvattiin myös keuhkot ja samalla paljastui Mikin kaularangan virheellinen rakenne. Nikamat 4-6 ovat lähes fuusioituneet yhteen. Samaisessa kohdassa myös henkitorvi kapenee jonkun verran joten oletus on kehityshäiriöstä. Sääli, Miki on ihan super koira luonteeltaan mutta tämä nyt oli viimeinen niitti sille, ettei sitä käytetä jalostukseen missään vaiheessa.

Kessun kanssa on aloitettu metsätouhut. Tekemistä riittää, mutta katotaan mitä tulee… eteenpäin on kuitenkin menty mikä on positiivista.

Minttu täytti puolivuotta. Oon edelleen ihan myyty siihen… ja se on myös skidini kaverina koulupäivien jälkeen. Paras Minttu

Neiti 6kk

Pariin otteeseen on ehditty mökillekin. Siellä on käyty fillaroimassa bortsujen kanssa. Mummo 11 v 8 kk pinkoo mukana samaa kyytiä kuin Kessu Mökkireissujen jälkeen on aika hiljaista sakkia pari päivää kotona.

Mökiltä kotiin.. voimat pois

Hallitreenit ovat jääneet.. huhtikuu on aina vähän “liikaa” talven jälkeen kun mieli halajaa jo ulos. Ensi syksynä tarttee harkita mitä tekee. 8 kk hallissa on vähän liikaa. Tosin viime syksynä se oli oikeastaan ainut paikka missä pystyin juoksuttamaan Totoa irti. Nyt ei sitten ole enää sitäkään tarvetta…

Ja sitten tuli stoppi tälle jatkuvalle “yksinäisyydelle”. Kasasin facesta ryhmän treenaamaan tänne meille ja eilen olikin ensimmäiset kimppatottikset. Saadaan apuja toisiltamme, koirat saavat häiriötreeniä ja päästään tekemään kimppapaikkiksia ym. Jes! Saana kävi vähän säätämässä ennen treenejä ja Kessun kanssa tehtiin sitten aloa liikkuroituna. Hyvät treenit!

Muuten on vaan nautittu keväisestä auringosta. Olen jonkin verran taas tehnyt etää ja koirat saavat olla pihalla mun kanssa ulkotoimistossa Iltaisin sitten ollaan ihan urpoina sohvalla

Uusi arki

Kiirettä pitänyt, maaliskuu on edennyt jo viimeiseen päivään. Elämä on aika erilaista kuin ennen. Lauma on balanssissa, rauhoittunut. Ja ennen kaikkea, minä olen rauhoittunut. Aikaa on ollut ajatella koko viime syksyä, Ainaa, Totoa.. niiden poismenoa. Sekä tietty uusia perheenjäseniä ja vuoden vaihteessa vaihtuneita työkuvioita. Iso osa elämää on mennyt muutamassa kuukaudessa ihan uusiksi ja huomattavan paljon helpommaksi.

Laumani, Miki, Minttu, Saana ja Kessu

Ja ei, ei tartte soittaa valkotakkisia vaikka nämä pienet ovat taloon tulleet Seurakoirat ovat seurakoiria ja harrastuskoirat ovat sitten erikseen. Pieni tarvitsi kaverin. En kuvitellut ottavani sitä nyt, mutta näin vain kävi. Mikiä olin kuolannut jo parisen viikkoa ja kun taas piti luottaa siihen tunteeseen mikä tuli, niin vaihtoehdot oli aika vähissä. Molemmat minit ovat tuontikoiria. Suomesta tuskin olisin tällä ajalla edes saanut pentua. Ihan luovutusikäistä en edes etsinyt vaan hieman vanhempaa. Miki ja Minttu ovat molemmat puolivuotiaita vajaan kuukauden ikäerolla, joten taas on “sisko ja sen veli” kotona Huikea parivaljakko jonka menoa seuratessa tulee väkisin hymy huulille

Etäpäivän työkaverit. Paltsusta kun häipyy hakemaan kahvia, niin oravat kurkkivat heti sohvalla että minne se nyt häipyi

Osin koiravalinta oli myös lapsen näkökulmasta. Miten paljon helpompi hänen on hallita tämän kokoisia kuin isoja koiria. Näistä pikkumurusista on seuraa koko perheelle. Minttua ja Mikiä voi seurata heidän omalta instatililtä @minttujamikki.

Minit

Haaveissa on tietty jo kauan ollut myös toinen oikea harrastuskoira. Olin ottamassa labbista, mutta peruin varaukseni jo ennen kuin pennut syntyivät. Eikä niitä olisi edes sitten riittänytkään. Nyt on kiikarissa bordercolliepentue… katsotaas kuinka käy

Muutenkin menee hyvin. Kessu on edennyt valtavin harppauksin ja odotan innolla että päästään metsään kokeilemaan hallissa talvella opittuja juttuja. Sekä tietty isolle kentälle tekemään tottiksia. En osaa sanoa, onko Kessu tänä kesänä jo koekunnossa pk-puolella, mutta viimeistään sitten ensi vuonna. Mikäli näitä kokeita nyt joskus vielä edes järjestetään. Rallyynkin olisi kiva päästä sen kanssa koettelemaan

Kessu leikkimässä Ässä cockerin kanssa, pojilla meni aika lujaa

Saana elelee eläkeläisenä mukana kaikessa. Touhuilee minkä kerkeää eikä siitä kyllä millään uskoisi että se on jo 11,5v! Tämmöinen toinen, kiitos

Saana maaliskuussa mökillä

Mikki tuli taloon

Voi vehnä… ei pitäs mennä chihukauppaan kun sieltä saattaa löytyä vaikka mitä. No, sen seurauksena Mikki tuli osaksi meidän porukkaa. Mä oon ihan myyty! Mikki on Venäjän tuonti, hyvin reipas pieni seuralainen. Mintun kanssa tulevat hyvin juttuun. Selkeästi Minttukin tarvitsi kokoisensa kaverin

Mikki 6 kuukautta

Minttu tuli taloon

Ihan aina on haaveissa ollut pikkukoira. Koskaan ei chihuahua Pienen etsiskelyn ja tutkimisen jälkeen totesin, että mikseipä sitten kuitenkin chihuahua Näin löytyi Minttu, joka saapui eilen Suomeen ja meidän perheeseen. Ihan mahtipentu! Reipas, aktiivinen, sosiaalinen ja hyvä syömään. 

Valjaita opetellaan pitämään samalla kun pelataan palloa
Minttu muutamaa päivää vaille 5 kk

Hallitreeniä

Tässä on ollut aikamoista itsensä kasaamista Ainan ja Toton menetyksien jälkeen. Kaikki ottaa aikansa.. Malinoisien lähtö on tehnyt Kessulle pelkästään hyvää. Sen verran tassun alla se on joutunut elämään, että nyt kun saa olla kaikin puolin vapaasti niin alkaa näyttämään ihan uusia puolia itsestään Toki on ollut koko viime syksyn jo aikamoisessa nousukiidossa tottiksen osalta, mutta nyt! Nyt se alkaa olemaan sitä mitä haluan. Tämä koira todellakin on tarvinnut aikaa eikä ole mikään tenavatähti kehittymisensä suhteen. Toisaalta, ei kaikkien tartte olla kaksivuotiaana maailmanmestareita. Ei edes Suomen

 

Saana fyssärillä

Saana käväisi fyssärillä tänään. Se on hyvässä kunnossa vanhaksi koiraksi. Eikä esim. etujalan ontumiseen ja joskus “pää kainalossa” juoksemiseen löytynyt mitään kummempaa syytä. Ei siis aristanut mitään kohtaa mikä olisi kertonut kiputilasta. Viime viikolla Kessulla tuli Saanan kanssa peräänajo. Se törmäsi juostessa Saanan takapuoleen ja Saana vinkasi tosi kovaa. Hetken jo luulin että se halvaantui siihen, mutta pienen selän köyristelyn jälkeen oli jo normaalin näköinen. Tästäkään ei mitään muuta löytynyt kuin että tietty oli kipeän oloinen koskea. Ei kuitenkaan aristanut mitään niin että olisi vakavampaa syytä epäillä. Toivottavasti näillä välihuolloilla saadaan lisäaikaa mummelille. En ole vielä valmis siitä luopumaan, etenkään näiden kahden menetyksen jälkeen samaan syssyyn…