Keskiviikkona tapailtiin sukulaisia treenien ohessa. Mummocollie ei varsinaisesti treenannut mitään, hengaili mukana alku- ja loppulenkeillä, sekä tietty yhteislenkillä. Toton kanssa otin tottista. Se on selkeästi ollut tosi paljon tasapainoisempi kun saa tekemistä ja hikoilla korvien välistään. Eihän se tottis ole kuin humputtelua mutta tehdään kuitenkin. Että helvetti sen on pitänyt se kinttunsa murtaa 
Totolle suurin juttu oli käydä kimppalenkillä Boan ja Geckon kanssa. Toki vielä omat muut hurtat mukana. Ihan huisia! Olen siitä äärettömän ylpeä.. noinkin koira-aggrekoira menee vieraiden täyspäisten koirien kanssa! Wow 
Ainan kanssa tehtiin tottista, rutiinia ja toistoja.. jos tää korona olis joskus ohi 
Koetin ennen treeniä etsiä pressuestettä, mutten sitä löytänyt mistään. No, mentiin sit samalla kaavalla kuin aina. Ensin seuruu, jäävät, tasamaanouto ja sitten hyppynouto. Este jonka Aina on tehty ainakin sataviis kertaa. Sen hypyn jälkeen ajattelin että tässäkö oli Ainan ura ja elämä, mutta tätä kirjoittaessa seuraavana päivänä tytössä ei ole näkynyt mitään liittyen tähän kolariin. Ei onnu, ei oo pintanaarmuja. Ainoa että kipulääkkestä meni maha sekaisin.
Treenin jälkeen kävelyttelin Ainaa jonkin aikaa että sain sen palauteltua. Sitten se oli autossa Kessun ja Geckon treenien ajan. Eniten hirvitti sen jälkeen ottaa autosta mun mielestä enää kolmella jalalla seisova koira.. mutta edelleen liike oli ihan puhdasta. Ehkä selvittiin säikähdyksellä, mutta hoitoon tässä on mentävä että saa rangan tsekattua. Kuva on kaappaus videosta, mutta video on sen verran jäätävä, ettei julkiseen jakeluun, kuva kertoo tarpeeksi.
Kessu treenasi ilmoittautumista tällä kertaa Jennyn toimiessa tuomarina. Lisäksi “henkilöryhmää” Jennyn ympärillä, tasamaanoudon palautukseen vauhtia ja varmuutta. A-este tehtiin loivalla A:lla ja purutyynyllä. Mennen tullen muutama toisto ilman että tiputteli lelua. Taas jäi korvien väliin hautumaan asiat 
Illalla kävin moikkaamassa Valoa ja emäntää. Hieno, komea malipoika Valosta on kasvanut. Ja se ILME! Ihan äitinsä Voi Goa kuinka onkaan ikävä… 
Kotona oli päivän puuhastelujen jälkeen varsin rentoa porukkaa 
Torstaiaamusta suunnatiin Keravalle ottamaan kuvia kirsikkapuista.. perkule mä olin myöhässä mun vakipaikasta! Onneksi löytyi toinen puu ja edes jollain tasolla saatiin jotain sinnepäin kuvia aikaiseksi. Vain mummeli ja Toto kävivät kuvissa.
Seuraavaksi suunnattiin Ainan kanssa jäljelle. Jälki oli 270m, 4:llä kepillä ja noin puolituntia vanha. Aina oli aivan super eikä tosiaan edellisen päivän kolarista ole näkyvissä mitään merkkejä.
