Loppua viedään. Suunnitelmat piti, me ollaan kaikki hengissä. Tosin porukka on pienentynyt vuoden saatossa kun Piki lähti ominaisuuksien puutteesta johtuen uuteen kotiin oltuaan meillä vuoden päivät. Mukava koira muuten joten toivottavasti Pia sai siitä kelpo kaverin itselleen. Kuulumisten perusteella siellä ainakin ollaan tyytyväisiä koiraan ja sehän on pääasia.

Goa täytti 27. päivä 4 vuotta. Aika ylä- ja alamäkeä meidän elämä on ollut ja tuntuu että se ei ainakaan helpota. Koetan opettaa sille asioita uudelleen, uutta mielentilaa tekemiseen ja sitä että hommissa oltais mun kanssa, mutta en osaa sanoa tuleeko tästä mitään. Viime aikoina on tehty lelusta luopumista ja hiljaa olemista, koiralähtöisesti. Ja voin sanoa että kyllä tässä on usko koetuksella. Oon niin lyömässä hanskat tiskiin. Me ei olla päästy tekemään mitään oikeaa kun yritetään vain opetella olemaan hiljaa… Vaikea koira voi todellakin viedä motivaation koko touhusta.

Goan tassut ovat taas tuosta jäästä ja sorasta jatkuvasti rikki. Lenkillä se kävelee poluilla mun takana kun juokseminen tekee kipeää. Nyt ei tunnu rasvojen lisääminenkään ruokaan auttavan. On myös rasvattu Vetramililla tassuja ja pidetty sukkia että rasva pääsisi imeytymään kunnolla. Juttelin juuri kaverini kanssa joka sanoi että Järvenpäässä on hiekoitussora vaihdettu ja mukana on teräväreunaista kalliomursketta joka rikkoo myös pyörien kumeja. Meidän lenkit ovat pääasiassa metsissä, mutta toki kävelyteillä tulee liikuttua matkalla metsiin.

Goan kanssa ongelmat heijastuvat myös siihen, etten jaksa tehdä Ainan kanssakaan mitään. Ja vaikka ei olla mitään tehty, otus on paineessa. Eilen ajattelin että jotain pientä olisi voinut kauppareissun päätteeksi tehdä. Otin pallon taskuun ja menin pihalle, mutta Aina hermostui samoin tein.. alkoi lipomaan huulia, meni hermostuneeksi ja steppaili, haukotteli jne. Koetin turhaan saada sitä rauhoittumaan joten lopetin treenin. Sisällä otus tarjoilee mulle lelua, on reipas eikä mitään tämmöistä ole näkyvillä kun teen jotain pientä. Ulkona se hermostuu samoin tein. Kohta alkaa aksat meidän uudessa seurassa ja musta tuntuu että se on nyt meidän laji, ehkä välillä koetetaan tehdä jotain tottista aksan ohessa.. jos saisin sillä tuota painetta purettua.

Saana on ollut ihan ok, liikkuu puhtaasti paitsi pahimmilla pakkasilla tai kylmillä vesikeleillä. Kovasti silläkin olisi menohaluja, onneksi meidän hallikausi alkaa vuoden vaihteessa joten Saanakin pääsee taas aksailemaan.

Yhtään tavoitetta en laita vuodelle 2017. Koetetaan pitää orkesteri kasassa ja olla ehjiä ja terveitä vuoden lopussa. Hyvää uutta vuotta meidän kuulumisten seuraajille! Koetan olla vähemmän masentunut ensi vuoden kirjoituksissa…