Onnea Anni ja Konna (Taktiikka) nollavoitto Kuopiossa Henri Luomalan radalla ajalla -14,54

Lokakuu alkaa olla tältä vuodelta tapulteltu. Me on käyty 8 kertaa hallissa touhuilemassa. Kessu on tehnyt rallya ja aksaa ja muut satunnaisesti tottista tai aksaa, mutta pääsääntöisesti ovat käyttäneet nenäänsä, eli etsineet piilotettua palloa. Pakko sanoa, että ei ole mitään motivaatiota treenata sen kummemmin, kun ei voi olla mitään tavoitteitakaan.

Saana on muutamana päivänä nostellut kinttujaan liikkumisen jälkeen. Lepuuttanut toista etustaan.. nostin sen gapapentiiniannosta. Muuten se on ollut iloinen ja reipas mummeli.

Toto on tehnyt pieniä määriä aksaa. Pääosin se on touhunnut hallissa etsien palloa sekä ylipäätänsä saanut juosta vapaana mitä en voi ulkona ihmisten ilmoilla tehdä. Nenähommat ovat tarjonneet hyvää aktiviteettia ja samalla on saanut aktivoitua kolme koiraa. Nämä työskentelevät hyvin kimpassa, jokainen omaa kohtaansa. Joku aina pallon löytää ja välillä löytöjen välissä juostaan kovaa ympäriinsä tai leikitään lelulla.

Aina on vähän tehnyt rallya, opetellut oikealla seuraamista. Lisäksi se on saanut säätää hallissa Toton ja Saanan kanssa etsien palloa. Ja juosten veljensä kanssa, mummocollie on toiminut hyvänä erotuomarina.

Syyslomalla käytiin mm. Jämillä ulkoilemassa. Siellä on ihan superhyvät maastot ja hurtat painovat joka päivä pitkiä lenkkejä. 

Monen ihmisen kanssa jutelleena uskalsin pyytää kortisonin kokeiluun Ainalle. Sitä on nyt syöty 4 päivää, mutta muutokset Ainan käyttäytymisessä ovat havaittavissa. Koko koira on silmin nähden rauhoittunut, toki lääke myös väsyttää mutta Ainan ilmeeseen on palannut se tietty rauhallisuus. Sen kosketusherkkyys on tiessään, enää ei tule hammasta jos koskee kylkiin tai osuu korvaan, eikä se ei vingu koskettaessa.

Pojat ovat lakanneet nuuskimasta sen kylkiä. Aina ei tule karmit kaulassa sisälle, ei koeta syödä ja repiä jokaista vastaan tulevaa puuta lenkillä. Ei räksytä eikä säädä ja sählää koko ajan. Ruokahalu sillä on aina ollut hyvä, mutta en näe muutosta vielä ainakaan. Eikä toistaiseksi ole alkanut juomaan tai pissaamaan enempää kuin ennenkään.

Katsotaan miten käy, mutta joku tulehdustilahan tämä on kropassa ollut ja Ainan on pitänyt juosta “kipua pakoon”. Vaikka immunologinen sairaus ei todellakaan ole ja ollut se mitä tähän ratkaisuksi toivoin, niin voin sanoa että helpottaa jos kortisoni on se lääke jolla Ainan olon saa normaaliksi ja rauhoittumaan. Sitten mennään sen kanssa, tarvittaessa vaikka loppuelämä.

Ainan kaikkien verikokeiden tulokset olivat negatiiviset. Sen sijaan oireet esim. kosketusarkuuteen eivät ole hävinneet mihinkään. Kaikesta huolimatta Aina elää muuten normaalia elämää. Treenailee pienessä määrin, lenkkeilee normaalisti. 

Tänään jatkui Ainun mysteerioiden selvittäminen. Tutkimukset jatkuivat verikokeilla. Testattavana olivat neospora, toksoplasmooma sekä punkkivälitteiset sairaudet. Tuloksia saa toki hetken odotella kun veret lähtivät Saksaan laboratorioon. Toivon totisesti että Ainan tila saataisiin selvitettyä. Epämääräiset kiputilat, kosketusarkuus vatsaan, korviin ja niskaan, satunnaiset pelkotilat, kiukuttelu muille koirille… Hampaiden herkkä käyttö kivussa. Ei nämä normaalin koiran oireita ole. Hommasta tekee vaikeamman se, että Aina hakeutuu lähelle ja jos sattuu niin myös kertoo sen. Hampailla. Varsinkin lapsen kanssa tämä alkaa olla jo äärirajoilla. Vietissä ollessaan, lähinnä ulkona ja muissa kiihdyttävissä tilanteissa hampaiden käyttö on vielä hanakampaa. Kotona nollatilassa Aina on lähes koko ajan sen näköinen, että anteeksi että olen olemassa. Tuloksia odotellessa… 

Onnea Teemu ja Xena hyväksytystä bh-kokeesta

Pakko kyllä kommentoida, että on niin Toton näköä tässä tytössä ettei tosikaan.