Perjantai-iltana istuttiin hakuluennolla kuuntelemassa teoriaa ja tänään sitten oli ensimmänen käytännön treenikerta. Mä mietin pääni puhki että mitä Goan kanssa nyt teen ja ihan ekaksi kokeiltiin tehdä haukkuilmaisu läheltä kouluttaja Reijan kanssa. Goa kaipaa kyllä pientä koulutusta siihen miten käyttäydytään kauniisti maalimiehellä, se kun menee haukkumaan “päin näköä” Ei mitenkään ilkeästi mutta kun on ipoa veivattu ja äijää haukuttu vaikka mitä tapahtuisi ympärillä niin eipä sitä nyt hetkessä eikä kahdessa käännetä mihinkään.

Tänään tehtiin lähdöt niin, että maalimies huusi ja huitoi piilolla että Goa oppi kohdentamaan suoraan eteenpäin, sille ei näytetty maalimiesten piilolle menoa. Se lähti reippaasti perille asti kun oli nähnyt maalimiehen, pelkkä ääni ei riittänyt nyt ensimmäisellä kerralla antamaan uskoa tarpeeksi. Vaihdettiin myös haukuttaminen tai siis ilmaisu siihen, että Goalle heitettiin lelu vastaan kun oli tulossa piilolle. Lelu oli narussa kiinni joten ei päässyt rilluttamaan ennen kuin köpötin keskilinjalta hakemaan Goaa piilolta. Sisääntuloja (eli takaisin hallintaan tuloa keskilinjalle) otettiin jokaiselta pistolta palatessa ja tässä näkyi sitten tämä Goan hallinnan puute. Piti loppupeleissä kääntyä ihan vastaan ja pysäyttää meno kuin seinään että sain ötökän takaisin hallintaan. Eilen tämä kyllä kotona onnistui ihan pitkältäkin matkalta ja kovasta vauhdista

Goalla on kaikki palikat päässä hyväksi hakukoiraksi, toki se käy aika kovilla kierroksilla niin kuin kaikessa mitä se tekee. Joten ei muuta kuin työstämään. Jatketaan näitä “vastapalkkauksia” ja katsotaan missä vaiheessa otetaan ensimmäisen kerran haukuttaminen mukaan.

Lopuksi vielä katsottiin miten koira reagoi ilman ilman että sille on “annettu” tehtävää. Eli maalimiehet olivat piilossa maahan maastoutuneena ja umpipiilossa ja haluttiin nähdä mitä koirat tekevät kun tulevat hajuvanalle tuulen alapuolella ollessa.

Parin viikon päästä jatkuu! Mitenhän mä tästä lajin hurmiosta selviän.. kai tässä on johonkin hakuryhmään päästävä… Ei ainakaan ole yksinäistä puuhaa!

Miun mussukkain <3

Halusin varata tämän aamupäivän vain ja ainoastaan siihen, että saan Goalle tehtyä edes yhden jäljen ennen talvea. Tämä oli ensimmäinen jälki sitten kakkosen kokeen koska olin ihan finaalissa metsäjäljen treenaamisesta. Tein ensin Goalle jäljen happanemaan metsään, sen jälkeen ajoin toiseen paikkaan jonne kävin tekemässä Saanalle jäljen vanhenemaan ja sitten tehtiin esineruudut kaikille kolmelle.

Saana aloitti ja oli kyllä tosi hyvä! Toi reippaasti ja nopealla ajalla kaikki kolme. Goalle ei ruudun tila riittänyt vaan se huiteli yli rajojen tosin palautti kyllä kaikki esineet mutta taisi aikaa mennä vähän yli. Ainan kanssa vietiin ensin yksi esine joka oli kyllä jo liian helppo juttu joten päätin sitten toisella viedä kaksi esinettä kerralla. Hyvin ne palautuivat vaikka viimeisen esineen kohdalla Aina oli kyllä hieman kuutamolla

Nää sää tonne hukkasit :D

Ruutujen jälkeen Saanan jälki ja ei ole PikkuMusta kahdessa vuodessa unohtanut yhtään mitään! Päin vastoin, oli niin yberhyvä että ihan pelotti! Eihän kakkosen kokeita enää ole tarjolla.. eihän? Oli kyllä Pöde niin fiilareissa tästä hommasta että näki niin naamasta että nyt ollaan oikeiden asioiden äärellä. Jälki oli reilu puolituntia vanha ja 330m pitkä.

At your service <3

Saanan jäljen jälkeen sitten Goan jäljen kimppuun. Jälki ehti vanhentua 70 minuuttia kun suunnattiin janalle. Goa lähti ensin takajäljelle mutta kääntyi taas “ei kelpaa” käskyllä toiseen suuntaan. Lähti ajamaan hyvällä drivella jälkeä mutta olisi hurauttanut yli ensimmäisestä esineestä ellen olisi jarrannut menoa liinasta. Esineillä vietettiin muutenkin tänään aikaa ihan siinä määrin että itsekin olin kontillani pöpelikössä, kiire meillä ei kerrankaan ollut. Heti kun Goa käänsi päänsä pois jäljen suunnalta ja kävi pötkölleen niin jatkettiin matkaa. Halusin että se unohtaa mitä oli tekemässä, että se keskittyy vain siihen hetkeen mitä oli. Viimeisen esineen kohdalla ihmettelin miksei Goa ilmaise, mutta olin kyllä laittanut merkin puuhun mutta unohdin sitten laittaa sen kepin sinne maahan No siitäkin hämmennyksestä selvittiin kun nakkasin kepin maahan Goan huomaamatta kun se etsi sitä juuri vierestä. Jälki itsessään oli 550 m pitkä.

oot kun huume, jonka riskit kasvaa yö yöltä suuremmiksi
mä vihaan et mä digaan susta
susta etsin pelastusta, mitähän sä oikeesti ees kelaat musta
en kaipaa säälii, sun rinnalle mä painan pääni
vaik yössä aina säädin
sun kaa mä meen maailman ääriin <3

Illalla oli vielä Ainan agitreenit, me oltiin kumpikin aika pihalla tänään. Aiheena oli takaaleikkauksia ja mä en kerta kaikkiaan saanut rataa toimimaan omassa päässäni niin että olisin tehnyt takaaleikkaukset niihin kohtiin johon se piti tehdä. No mut, joka kerta ei voi onnistua.

Loppuverkalla pilkkopimeessä. Onneksi oli otsis!

Vepet on sitten tältä kesältä ohi. Rannassa on levää ja sinne ei ole koirilla mitään asiaa  Harmittaa kun olisi niin tehnyt mieli vielä saada muutama toisto uusia juttuja alle.

Ei oo asiaa tuonne :(

Saana kävi torstaina rokotuksilla. Painoa mittarissa 17,6kg, sporttikunnossa Ens kuun puolessa välissä on sitten hammasremppaa tiedossa, että tässä tulee nyt vähän taukoa taas kisaamiseen varoaikojen takia.

Ai koirien piikit on NOIN isoja?!

Perjantaina sitten treenattiin Sannan kanssa JKKlla. On se Sipe vaan mahtava koira, mutta ehkä se kuitenkin sitten taitaa jäädä multa käyttämättä. Viisaammilta kysyneenä ei kuitenkaan liene viisasta yhdistää sitä tuohon “high-drive” Goaan Sipen linjoja

High-Drive Goutsi <3

Lauantaina käytiin metsässä tekemässä Goan kanssa pudotettua ja tarkkuutta. Saana teki tarkkuutta kanssa. Rutiinia vaan. Goalle piti pari valittua sanaa sanoa, se on ihan mahdoton taas. Mukana -käskyllä pitäisi kulkea vapaasti tossa mun sivulla. No tää hörö menee oikeelle, unohtaa paikkansa jne. Ja sitten kun saadaan esine tuotua perille niin kehut eivät merkkaa mitään vaan pitää yrittää varastaa taskulle viemään lelua 

Saana tarkkuuesine suussa

Kotona sitten Ainulle vähän keinutreeniä ja seuraamista. Sille nyt ilmeisesti pitää sitten palkka laittaa piiloon, heti oli ilme ja fiilis paljon parempi. Pallolla jäkittää eikä ole oikeassa tilassa vaikka teknisesti tekee ok seuruuta.

Tänään pääsi Ainakin pitkästä aikaa jäljelle. 100 askelta suora nurmella. Ensimmäinen parikymmentä askelta oli aivan hasardia, mutta sitten neito keskittyi ja muisti mitä tässä hommassa piti tehdä Luulen että se oli menossa tekemään esineruutua koska sählääminen oli samaa säätöä kuin ruudussa kun viedään esinettä…

Olin Goa jäljen käynyt tekemässä marinoitumaan metsään jo ennen sitä ja ehdin Ainuskalla ottamaan vielä aksaakin omassa pihassa ennen Goutsin jälkeä. Aina teki uutena asiana keinua sekä ensimmäistä kertaa puomia kokonaisena.

Goan jälki oli hapettunut metsässä reilu 3h kun mentiin janalle. Tiesin että häiriöjälkiä on koska mennessäni tekemään tuli vastaan nelihenkinen perhe joilta kysyin että kuin pitkällä kävivät mun jäljentekosuunnassa.. olivat käyneet mutta eihän se meidän menoa (kovin paljon) haitannut. Alkujälki oli Goalla vähän haastava ja kun mä en merkkaa jälkiä niin en ihan tarkasti tiedä missä mentiin mutta ensimmäiselle esineelle me päästiin joten jossain määrin ollaan oikealla jäljellä oltu

Etsii, etsii..

Ja niin löytyi.. taas mennään!

Toisessa päässä jälkeä Goa haki jälkeä pitkään ja jossain vaiheessa palasi pätkän takaisin päin. Oli vissiin ottanut tuulesta esineen hajun kun kävi sen nostamassa mulle. Tarkka tyttö  Goa ajoi hyvällä drivella ja nosti kaikki kuusi keppiä. Jälki ei ollut pitkä mutta sitäkin haastavampi niin iän, tuulen ja harhajälkien osalta. Moottori ja motivaatio ei kyllä kesken tältä koiralta lopu

Vitosesineellä piti vetää henkeä jo molempien, sen verran oli nousua takana

Olihan se melkein sinne päin :D

Kaunista oli kun takaisin auringonlaskun aikaan ajettiin…

Jes, saatiin paikka jälkikakkosen kokeeseen parin viikon päähän! Vaikka meidän tottis ei nyt ole parhaassa mahdollisessa moodissa niin mennään kokeilemaan josko sieltä koulari irtoaisi. Viime kokeen jälkeen ei ole ajettu yhtään jälkeä, mutta koko kaudelta on semmoinen määrä treenikilometrejä takana että luulen tämän tauon tehneen jopa hyvää Pari jälkeä ehditään ajamaan ennen tulevaa koetta ja muutama esineruutu, joista ensimmäinen tänään.

Goa pääsi ekana ruutuun ja huvikseni kellotin sille ajat kahden esineen palauttamiseen plus etten palkannut sitä ekan ja tokan esineen välissä. Hyvällä drivella lähti hakemaan toista ja molemmat esineet olivat kädessä kolmeen minuuttiin

Goutsi oli erikoisen pätevänä

Saana pääsi myös juoksemaan ruutuun ja sillä jäi kolmas esine löytämättä.. ihan väsyksiin ajoi itsensä. Onneksi ei enää ole kuumaa…

Kotona treenailin Ainuskalla aksaa. Jos nyt kun maastokausi hiljenee ja vepetkin vetää viimeistä kuukautta olisi jo aikaa alkaa saamaan Aina kisakuntoon ensi kesäksi. Ryhmätreenipaikkaa meillä ei edelleenkään ole. Agilitystä on tullut eliitti-ihmisten harrastus, tavan tallaajalla ei ole kerta kaikkiaan varaa maksaa moisia summia koulutuksesta, ainakaan minulla ei ole  Niin toivoin että oltais Ainan kanssa jonnekin päästy mutta en vain paikkaa ole löytänyt.

Goan kanssa tuli katsottua peiliin eilisen treenin jälkeen. Kuka tämmöisen tyypin kans haluis treenata, minä en ainakaan joten yritetään nyt vielä toista kautta Ainakin se oli tänään ihan kivassa tilassa eikä kontakti tippunut. Kertaakaan

Olipahan kiire aamu kun nää kaikki säädetiin pariin tuntiin…

Tänään sitten onnistuin tekemään Goalle niin horrorijäljen, että se hukkasi sen heti alkuunsa. Jos ei olis kartanlukija ollut narun päässä niin ei olis kyllä nenäilijäkään löytänyt perille. Sitkeästi se jaksoi jälkeä etsiä ja oli kyllä totaalisen puhki, vaikka jälki ei ollut kuin 350m pitkä, sen edestä oli sitten ikää kun se ehti muhimaan vaikeassa maastossa hakkuuaukeella 4 h

Kun lähtee takki auki niin hukkaa jäljen jo alta 20 metrin.. tässä taas jälki löytynyt ;)

Ekalla esineellä oli jo hiki

Vasemmalla tehty, oikealla ajettu. Nooo.. sinne päin :D