Aihearkisto: metsäjutut

6:n tunnin treenipäivä

Aina

Kun on kalusto kunnossa ja seura loistavaa niin mikäs siinä touhutessa. Kuusi tuntia hurahti ihan hetkessä! Aloitettiin kentältä jossa tein ensin Kessulle kokeenomaisen alokasluokan treenin. Samaan aikaan kentällä hääräsi Kessulle vieras koira ja nyt tiedä ottiko Höpö hernettä siitä vai Noorasta liikkurina, mutta Kessu ei ollut mitenkään päin parhaimmillaan Seuraavaksi sitten Ainalle toko AVO-treeni kokeenomaisena ja hyvin oli muistissa. Ainaa tosin häiritsi ihan suunnattomasti Nooran kädessä ollut kapula joten pääsin puuttumaan sen häröilyyn. Vähän hienosäätöä ja kokeeseen kokeilemaan josko se puuttuva ykkönen sieltä napsahtaisi

Kessumies

Kessulla otin vielä suuntia lammastusta ajatellen. Lähettelen sitä siis paikkamakuulta oikealle ja vasemmalle ihan niin kuin lähtisi flänkillä kiertämään. Tänään oli toinen treeni moista ja ihan ok tilassa Kessu sen suoritti.

Toto käväsi tekemässä häiriötottiksen labbispoika Juudakselle. Ihana edelleen huomata siitä, että kun ollaan töissä niin silloin jätetään säätämiset sikseen.

Mun kultapoju <3
Totosta on kehittynyt iän myötä ihan kelpo koira
Lyylikin käväisi kentällä tekemässä tottiksia

Sitten oli vuorossa metsätreenit. Tein ensin Kessulle 250m jäljen neljällä kepillä hautumaan metsään. Ennen meidän jäljenajoa suoritettiin esineruutu Saanan, Ainan, Toton ja kanssa Lyyli. Sen jälkeen vuorossa Kessun jälki joka oli varmaan sen elämän tähän asti paras! Rento rauhallinen tyyli jäljestää, ensimmäistä kertaa 5 metrin liinassa sain vain köpsytellä perässä. Kaikki neljä esinettäkin osuivat matkalle joten en kai voi olla muuta kuin tyytyväinen!

Sitten Aina ja Lyyli kävivät harjoittelemassa hakua.. tai no Aina lähinnä vaan haukkumassa mutta Nooralla ja Lyylillä on kyllä ihan suunnitteilla koekäynti lajin parissa. Pääsin apparoimaan Lyylille metsään “ukon” ominaisuudessa

Loppuun vielä Kessulle esineruutu joka meni about pipariksi. Lähtee, hakee.. ei tuo vaan jättää noin parin metrin päähän ja vetää leikiksi. Ja jotenkin en nyt edes pääse eteenpäin tästä yhden esineen hausta. Pitää taas laittaa mietintämyssy päähän ja pohtia miten saisi avattua koiraa siihen esineen etsimiseen.. pojat Mä en nyt vaan osaa.

Tämän koiran työinto! Voi että kun saisi jostain toisen vastaavan työnarkomaanin <3
Aina olisi halunnut tehdä kaksi kierrosta :D
Siellä ne Lyylin esineet odottaa metsässä
Toto oli eripätevänä <3
Aina
Saana
Kessu
Toto

Loppuun vielä Saana, Toto ja Lyyli tekivät tarkkuusruudun. Voin sanoa että illalla oli kotona rauhallista sakkia

Metsätreenit

Ja sitten tulee niitä päiviä, kun kaikki tuntuu menevän päin sitä itteään. Esineruudussa Aina löysi tänään 3/4 esinettä, samoin Toto. Kessulle treeni oli hyvä, sillä nyt tuli niin iso ahaa-elämys, että tästä on hyvä jatkaa. Mentiin siis treeneissä eteenpäin. Vietiin kaksi esinettä kerralla, ensimmäinen nousi hyvin. Toiselle jouduin lähettelemään pari kertaa mutta sitten pikku herra hoksasi että “niin tosiaan, sinnehän jätettiin myös toinen esine!

Herra valopää :D
Kessutin
Toton esineruudussa oli jotain tosi hassua

Jäljet olivat hautuneet hyvän tovin. Ainan jälki meni niin pipariksi kuin vain voi mennä, hukka vei. Ensimmäistä kertaa evö. Noora oli tehnyt merkkaamattoman jäljen ja Aina meni niin levällään sinne että pistin pelin poikki. Oltiin ihan kadoksissa siinä vaiheessa. Tulipahan tämäkin koettua.

Kessu sen sijaan puksutteli menemäään pari tuntia vanhan jäljen. Ensimmäiselle kepille asti oli vähän muissa maailmoissa, mutta sitten meno parani. 3/4 keppiä ilmaisi hyvin.

Mummocollie kävi jälleen antamassa häiriötä Lyylin jäljelle. Köpöttelee siis lenkin mukana kun tallaan jäljen.
Nooran Lyyli, Toimiva Tyylitaju
Oon kironnut sitä kun Toto ei enää pysy peräkontissa, vaan on sitä mieltä että treeneissä voi tulla haukkumaan takapenkille. Hähää, epä tule enää :D

Metsähommissa

Jo ennen lomaa päätin, että nyt otetaan kalustosta kaikki irti. Kerta toimivat ja terveet koirat, niin sitten mennään ja tehdään Tänään oli vuorossa metsäjälkeä ja esineruutua Nooran kanssa. Ajelin jo riittävän aikaisin metsään ja ensitöikseen käytiin kipittämässä Saanan kanssa Nooralle ja Lyylille jälki metsään happanemaan.

Sitten köpöttelin pojille jäljet. Sen jälkeen sainkin odotella autossa, että kohdalle sattunut raekuuro meni ohi. Eteensä ei nähnyt, sen verran paljon rakeita satoi. Jälki ehti vanhenemaan Totolle puolisen tuntia ja poika pääsi ensimmäistä kertaa tälle vuodelle jäljelle. Sanootaanko että on ihan riittävästi tekemistä Ainan ja Kessun jäljen kanssa ja kun Totolla ei enää tavoitteita tällä saralla ole niin eipä niitä jälkiä nyt niin kovin montaa varmaan tälle kaudelle ajeta Totosta näkee, että on kilometrejä takana. Vauhtia toki, mutta varmaa jäljestämistä kaikin puolin ja kaikki kolme esinettäkin löytyi kerralla

Kultapoika <3

Kessun kanssa kokeilin taas onneani.. se ei vaan valjaista jälkeä aja. Jotenkin kummassa rämmittiin ekalle esineelle jossa vaihdoin liinan pantaan. Toka esine oli vähän vielä niin ja näin, mutta sen jälkeen ja koko loppujälki ja vika kolmas esine meni aivan priimasti Kyllä tästä höpöttimestä vielä peli saadaan. Se on kasvanut valtavasti henkisesti tänä keväänä ja se näkyy tekemisessä. Odotan suurella mielenkiinnolla mihin sfääreihin tämä jätkä kehittyy

Noora kävi tekemässä Ainalle jäljen. Ensimmäinen ihan oikea kokeenomainen jälki, toki esineet merkattu ja hyvä niin.. jouduin puuttumaan kolmosesineeseen ja vitosen jälkeen Aina oli niin poikki että homma levahti. Lisäksi Lyylin jälki meni lähellä ja epäilen että Ainaa häiritsi Saanan häiriöjäljet joita se teki mennessään pitkin poikin pusikoita mun polkiessa Lyden jälkeä. Mutta hyvä, tietää taas mitä harjoitella. Janaa, kestävyyttä ja häiriöjälkiä Olis tainnut kokeessa jäädä tulos metsään…

Lopuksi tehtiin vielä esineruudut. Lyyli oli tosi pätevä! Ja sisko meni hyvänä kakkosena. Yllätys, että Ainakin keskittyi oikeasti etsimään eikä vaan rallatteluun. Ehkä jälki oli ensin vienyt jo pahimmat virrat Kessun kohdalla Noora kävi viemässä jokaisen esineen paikoilleen yksi kerrallaan. Hyvällä motivaatiolla lähtee nyt esineille! Kohta voisi mennä eteenpäin treenissä…

Ainuska <3
Toimiva Tyylitaju, Lyyli <3

Metsähommat käyntiin

Niin siinä sitten taitaa käydä, että meidän yrittämiset tokossa olivat tältä keväältä tässä ja palaamme lajin pariin sitten kun saamme tarpeeksemme metsätouhista Onneksi koirat ovat onnellisia vain saadessaan tehdä.. lajista niin viis

Lauantaina kävimme Nooran ja Lyylin kanssa ottamassa tuntumaa esineruutuun. Jos nyt vihdoin kahden epäonnisen vuoden jälkeen päästäisiin Ainan kanssa yrittämään jälkikokeesta tulosta. Ensimmäinen vuosi kosahti helteisiin, toinen Ainan jatkuvaan saikutteluun milloin minkäkin johdosta.

Tehotytöt Aina & Lyyli (Toimiva Tunnetila & Tyylitaju)

Esineruudussa kävi häiriköimässä myös Mummocollie sekä Toto. Kessulle tein itsevietynä muutaman toiston ja tarttee sanoa että “kyllä lähtee!” Hissun kissun.. kiire ei Höpöttimen kanssa ole.

Ainan tavoite tänä vuonna JK1 jos vain saadaan koepaikka jostain

Sunnuntaina ajelin sitten mökkireissun yhteydessä Ainalle kauden ekan jäljen täysin merkkaamattomana. Kyllähän neitokainen muisti mitä hommassa piti tehdä. Tilannecheck 1 siis hyväksytty. Nyt vain matkaa lisää ja jäljen vanhentamista Kessullakin kokeilin että mitä hommasta tulee.. syksyltä jäi mieleen se että meni kyllä nenä maassa, mutta se intensiteetti puuttui. Tällä kertaa ei ollut kyllä mitään tietoa mistään puutteista vaan Kessu meni nenä massa sellaisella “raivolla” etten ole ole hetkeen nähnyt! Hyvä siitäkin tulee.. vaatii vaan näköjään aikaa kasvamiseen paljon!

Aina tekee jäljestlmisen jarrumiehelle helpoksi.. senkun köpsyttelee perässä :D
Mökillä vietettiin vapaapäivää

Sitten se asia mikä on mietityttänyt.. miten Ainuska ajelee vierasta? Tähän saatiin vastaus tänään kun Aina käväisi ajamassa toisen jälkensä tälle vuodelle ja ensimmäisen “ei minun tekemän”. Kävi niin sanotusti “totot”.. Veljensä meni myös ensimmäisellä kertaa aivan sekaisin jäljestä sillä erolla, että Ainalla motivaatio keppeihin on (ainakin vielä tällä hetkellä) huomattavasit suurempi

Lisäksi illalla tehtiin pistoluontoisesti esineruutua, toimi :)

Metsäjälkeä

Ihan hirveä hinku olis ehtiä Ainan kanssa metsäjälkikokeeseen tänä vuonna. Ajelin sillä sitten vuoden ekan jäljen ja alkusekoilujen jälkeen se ajoi loppupätkän ihan superhyvin! Matkaa ei ollut kuin 300m, kiitos sen että meillä ei ole täällä kunnon metsiä. Kolme keppiä ja yks tekomatkalla kadonnut kepinmerkkauspyykkipoika. Ensimmäisen jouduin jarruttelemaan että hei keskitys nytten, mutta kaksi muuta keppiä ja pyykkipoika olivat ilmaisultaan priimaa 😀

Lisäksi perään esineruutua.. Saana kävi ensin pinkomassa 4 esinettä. Aina sitten.. on siinä työsarkaa. Ja Totolle “pentutreenit”. Oli hyvä.

Yllättäen oli kolme aika raatoa hurttaa kotona hikikelissä tehdyn treenin jälkeen 😅

Ekat esineruudut

Tänään päästiin ensimmäistä kertaa metsään ja molemmat malinoisit pääsivät tekemään esineruututreenin. Ainan kanssa piti palata aimo askel taaksepäin, sillä se alkoi viime syksynä etsimään esineitä puista 🙄 Joten “pentutreeniä” sillekin… pehmeää nallea ei olisi halunnut ottaa suuhun ollenkaan, mutta palautti sen kuitenkin aikansa pelattuaan. Montsua varten tarttee toki osata ottaa kaikenlaisia tavaroita suuhun, sillä siellä noutoesine voi olla ihan mitä vain.

Totolla ensimmäisen esineen kohdalla ei otuksella ollut kyllä harmainta aavistusta mitä ollaan tekemässä, sain herätellä kiinnostusta jonkin verran. Toisella jo vähän parempi ja kolmannella sitten ei mitään hätää, paitsi että loppasuu tiputti esineen tullessaan ja joutui etsimään sitä muutamaan otteeseen 😆

Metsän jälkeen käytiin kaahaamassa vielä hiekkakuopilla…

Saana oli pitkästä aikaa agilitykisoissa Essin kanssa. Tuloksena kaksi HYLlyä, mutta ei kuin uutta matoa koukkuun 🤗

Metsätreeneissä

Päästiin Nooran kanssa tekemään kunnon metsätreenit kun saimme molemmat muksut hoitoon. Ensin tehtiin kaikille ruudut. Saana pääsi tekemään ensin ja niin vain mummeli alta viiden minuutin kiikutti kaikki esineet takaisin. Kerran kun on oppinut niin mihin se taito katoaisi.

Saana lähdössä ruutuun

Esine löytynyt ja kovaa takaisin

Saanan jälkeen Lyyli (Tyylitaju) kävi tekemässä oman ruutunsa ja hienosti palautteli kaikki kolme esinettä Lyylikin 😊

Lyyli ruudussa

Toto oli vuorossa seuraavaksi. Mielenkiintoista kyllä tehdä sillä treenejä kun ei tiedä mitä sille on aikaisemmin tehty ja millä muotoa. Niinpä aloitimme ruututreenit aivan kuin tekisin ne pennulle ekaa kertaa. Vietiin yhdessä esine, lähetin hakemaan. Sama uudelleen ja kun kaksi ekaa palautui niin hienosti niin Noora kävi viemässä kolmannen, Totohan nouti senkin.

Katso Toto, siinä esine..

Esine löydetty ja paluumatkalla :D

Luovutukset ei ihan kunnossa ole, mut mennään niillä mitä koira tarjoaa :D

Aina teki ruudun viimeisenä. Nyt näkyi se että skidi on heitellyt sille palloa, joka on jäänyt puuhun. Aina etsi esineitä yläilmoista. Tarttee vaan käydä tekemässä nyt ruutua sille, että ymmärtää pitää nokan maassa.

Reippaana lähdössä

Täälläkö ne ovat?

Ruutujen jälkeen ajettiin jäljet. Toton jälki oli vanhentunut 1h 20min, siellä oli 6 esinettä, muutama 90° kulma sekä yksi 45° kulma. Itse jälki nyt ei ollut kuin 440 metriä pitkä, mutta se ei menoa haitannut. Janan opettelu ja Toto on jäljen osalta valmis metsäjälkikokeeseen 👍

Aina ajoi aivan superjäljen! Se oli tarkka ja ilmaisi kaikki kepitkin äärettömän hienosti! Olen enemmän kuin tyytyväinen suorikseen! Jana ei Ainallakaan vielä ole valmis, mutta nostaa jäljen kohdalle päästyään ja ei ole kertaakaan lähtenyt takajäljelle. Tänään jälki oli 410 metriä, 6:lla esineellä.

Aina jäljestää

kuva Noora

Veli ja sen toinen sisko, Toto & Lyyli

Viikonlopun touhut

Olipas meillä vauhdikas viikonloppu 😃 Lauantaina Saana pääsi ensimmäistä kertaa fasciahierontaan. Idea saatiin Annilta, joka oli käyttänyt sekä Skidin että Konnan Virpillä hyvillä tuloksilla. Kaikkeahan pitää kokeilla ja itse näin silmissä eron mikä tuli käsittelyn aikana. Yöllä Saanalla oli maha sekaisin, mutta sekin taisi kuulua asiaan, koska käsittely oli aika fyysistä.

Saana oli ensin että mikähän tää juttu on…

Kunnes ymmärsi, että hyvää tarkoitetaan

Antoi käsitellä itseään hyvin ja muutokset liikeratoihin olivat merkittävä!

Olispa itse tuossa…

Saatiin bordercollieen monta senttiä lisää mittaa :D

Saanan hoidon jälkeen malit pääsivät juoksemaan varuskuntaan. Tein samalla Totolla tottiksen ja siinähän oli drivea! Kertaakaan ei keskittyminen mennyt muualle vaan jätkä teki mun kans ihan kybällä hommia! Jäljet tottiksesta löytyvät niin sormesta kuin tissistäkin 😂 Mitähän niiden treeniliivien käytöstä on ollut puhe 🙄 no.. pääasia että kehitystä tapahtuu!

Paluumatkalla Toto sai uuden pannan. Haluan sille kaikki muutokset että vanha elämä unohtuu ja oma uusi panta on yksi osa sitä. Lisäksi sattui Hurtan pannat olemaan -60%. Siskolikkaa nuuskutellen auton etuosaan.

Toto ilmaisee juoksunartun autosta :D

Veli ja sen sisko.. alkaa Totollekin kehittymään massaa, 25,2kg näytti vaaka viikonlopun mittauksessa

Sunnuntaina olin agilitykisoissa töissä, joten koirat pääsivät turistihommiin. Toto oli kaiketi ensimmäistä kertaa agilitykisoissa ja ensialkuun se ei ollut kyllä yhtään varma mikä tilanne oli, koiria oli joka puolella, osa pinkoi kauheaa kyytiä nenän edestä ja ihmisiäkin vielä. Ensimmäisen muutaman minuutin aikana se haukkui tukka pystyssä ihan kaikkea! Oli kuin olisi puskista vedetty tilanteeseen. Kun oli rauhoittunut jouduin viemään autoon, mutta hain vielä kaksi muuta kertaa Toton kentän reunalle ja kolmannella se ei ollut enää millänsäkään. Eihän pieni malipoika voi kaikkea olla kokenut tähän ikään mennessä, mutta palautui “ensijärkytyksestä” erittäin hyvin ja nopeasti ja viihtyi rapsuteltavana iltapäivällä jo ihan rentona. Hieno Toto 😚

Ilme oli lähinnä että mit vit…

Pienen hengailun jälkeen jo huomattavasti rennommin

Kunnes huomattiin että eihän tässä ole mitään hätää joten oli aika hiekkakylvylle :D

Harjoiteltiin posettamista ykköspallilla :D

Käytiin viihdyttämässä toimiston tyttöjä :D

Saana pääsi myös hengailemaan kisatunnelmiin

Ja innostui leikkimään fleksillä tauon aikana

Aksakisojen jälkeen ajoin metsään tekemään malikoille jäljet. Ainan jälki oli 430m pitkä kuudella kepillä. Meillä meni vaan jälki ihan pipariksi, kun annoin sen vanheta vain reilu 30 min ja vastaan tuli kaksi marjastajaa ja koira. Jälkeä oli sekoitettu jonkin verran mistä syystä mentiin kyllä läheltä keppejä mutta ei “päältä”. Jälki kuitenkin loppuun asti mut jäi vähän shitti fiilis moisesta 😏

Aina jäljestää

Toton jälki oli 470 metriä vaikeammalla alustalla kuin Ainalla. Mentiin ties missä pöpelikössä ja uitiin ojassakin molemmat.. minä ihan polvia myöten. Mut joo, jälki meni siinäkin ihan ojien välissä, vauhtia oli vaan niin paljon että menin lähinnä perässä kuin litran mitta 😂 Siinä sitä mulle jälkikoira! Wau! 🤗

Toto nuuskuttelee jälkeä

Jälkisaalis.. 5/5! Ja tosimieshän voi ajaa bordercollien pinkeissä valjaissa, sanoo Toto <3

Oma auto meni vuosihuoltoon joten lauma pääsi sijaisauton kyytin. Mun rakkaat <3

Viime päivien kuulumisia

Kyllä taas on menty kuin ne kuuluisat päättömät kanat ja jäänyt päivittämiset vähemmälle. Treenattu ei niinkään, mutta kaikkea muuta touhua on ollut riittämiin. Olen aivan rakastunut meidän uusiin lenkkimaastohin! Hyrylän varuskunnan aluella ollaan lähes päivittäin ja siellähän sitä lääniä riittää. Paikalla viihtyy niin muksu kuin koirat. Kiva kun on oma puuhamaa vieressä 

Varusmiesten vanha treenirata

Majakka ja perävaunu

Ollaan käyty myös vanhoilla kotikulmilla tapaamassa myös skidin vanhaa hoitajaa, Saana pääsi jälleen juoksemaan lasten kanssa ja voi sitä riemua puolin ja toisin 

Saana lapsia leikittämässä

Talviturkit on käyty jo pariin kertaan heittämässä Vanhankylänniemessä. Oon erittäin harmissani että meidän tämän vuoden vepekaudesta ei näytä tulevan mitään. Veneiden säilytyksen kalleus on nyt esteenä ettei päästä tätä hienoa lajia harrastamaan.. harmittaa!

Lutrausta

Viime perjantaina vihdoin lapsivapaailta joten hurautin Ainan kanssa vuoden toiselle jäljelle. Pikkuisen riskillä nakkasin kepit jäljelle ja katsoin miten Aina niihin reagoi. Jälki itsessään oli reilu 500 metriä pitkä, suhteellisen tuore joka aiheutti omat hankaluutensa. Selkeästi Ainallekin on jälkeä alettava vanhentamaan että saan nenän painumaan enemmän maahan. Nyt jo välillä mentiin nokka pystyssä ilmavainulla.. josta kyllä seurasi se että jarrumies hiljensi vauhdin nollille että nenä painui taas maahan. Ensimmäiset parisataa metriä olivat kyllä hyvin kaukana jäljestämisestä mutta sen jälkeen homma parani. Otin myös sen asenteen että en merkkaa kuin kepit ja jäljestä itsestään en ihan satatarkasti tiedä missä se menee. Aina hukkasi yhden kerran jäljen ihan kiitettävästi. Katseli mua vähän aikaa odottaen ohjeita, mutta ratkaisi asian loppupeleissä itse ja pääsi takaisin jäljelle. Se fiilis oli muuten aika mahtava! Monessa asiassa Aina on jäljen suhteen ihan äitinsä kopio.

Luoja täällä tulee hiki, tuumii Aina kakkosesineellä

Jälkisaalis

Äitinsä tyttö, myös pallo pitää nesteyttää treenin jälkeen ;)

Muuten sitten on vaan oltu ja nautittu olostamme..

Malin kainalossa

Mun muksu on oppinut ottamaan valokuvia, kohta on oma hovikuvaaja treeneissä :D

Pöde ottaa iisii <3

Kasvateiltakin on tullut kuulumisia  Lyyli (Tyylitaju) käväisi virallisessa silmäpeilissä, silmät olivat puhtaat. Proto (Taskuvaras) suoritti mennellä viikolla poliisikoirien jäljen käyttöönottotarkastuksen hyvällä arvosanalla. Konna (Taktiikka) on käynyt Annin kanssa agilityn epävirallisissa kisoissa ja Eka (Mali) pääsi mukaan agilityn sm-joukkueeseen.

Viikonlopun treenit

Sitä pitää alkaa koukuttamaan itseään taas metsäjäljen pariin. Käytiin Ainan kanssa ensimmäistä kertaa metsässä. Janalle viedessä kerroin vain että “mennään jälki tekemään”. Laittelin liinan jalkojen alle ja annoin mennä, ilman käskyjä. Lähinnä halusin nähdä mitä Aina tekee, saako se jutun juonesta kiinni. Jälki oli tuore ja noin 200m pitkä. Kolmena esineenä oli patukoita koska en ole mitään esineitä tolle vielä opettanut. Kyllä siinä aihetta moiseen oli joten mennään uudestaan heti kun vain aikaa on 

Saana pääsi tekemään vuoden ensimmäisen esineruudun ja siinä kyllä kauaa nokka tuhissut. Minkä on hyvin oppinut, sen osaa näköjään koska vain 

Lauantaina käytiin tottistelemassa Helenan ja Nappiksen kanssa. Hyvä välillä tehdä myös niin että joku näkee ja saa palautetta omista tekemisistään. Aina alkaa olla ihan hyvissä tiloissa. Kevään toiset ulkotreenit ja paikalla ei kyllä ollut väliä, keskittyi alusta alkaen hyvin duuniin.

Sunnuntaiaamuna suhattiin sitten JAUlle ja lapset pääsivät Essin ohjaukseen. Kyllä nyt on taas tehty ja touhuttu. Hyvällä mielellä vaikka ensi viikko otettais vähän iisimmin