Ja sitten tulee niitä päiviä, kun kaikki tuntuu menevän päin sitä itteään. Esineruudussa Aina löysi tänään 3/4 esinettä, samoin Toto. Kessulle treeni oli hyvä, sillä nyt tuli niin iso ahaa-elämys, että tästä on hyvä jatkaa. Mentiin siis treeneissä eteenpäin. Vietiin kaksi esinettä kerralla, ensimmäinen nousi hyvin. Toiselle jouduin lähettelemään pari kertaa mutta sitten pikku herra hoksasi että “niin tosiaan, sinnehän jätettiin myös toinen esine!”

Jäljet olivat hautuneet hyvän tovin. Ainan jälki meni niin pipariksi kuin vain voi mennä, hukka vei. Ensimmäistä kertaa evö. Noora oli tehnyt merkkaamattoman jäljen ja Aina meni niin levällään sinne että pistin pelin poikki. Oltiin ihan kadoksissa siinä vaiheessa. Tulipahan tämäkin koettua.

Kessu sen sijaan puksutteli menemäään pari tuntia vanhan jäljen. Ensimmäiselle kepille asti oli vähän muissa maailmoissa, mutta sitten meno parani. 3/4 keppiä ilmaisi hyvin.

Jo ennen lomaa päätin, että nyt otetaan kalustosta kaikki irti. Kerta toimivat ja terveet koirat, niin sitten mennään ja tehdään Tänään oli vuorossa metsäjälkeä ja esineruutua Nooran kanssa. Ajelin jo riittävän aikaisin metsään ja ensitöikseen käytiin kipittämässä Saanan kanssa Nooralle ja Lyylille jälki metsään happanemaan.

Sitten köpöttelin pojille jäljet. Sen jälkeen sainkin odotella autossa, että kohdalle sattunut raekuuro meni ohi. Eteensä ei nähnyt, sen verran paljon rakeita satoi. Jälki ehti vanhenemaan Totolle puolisen tuntia ja poika pääsi ensimmäistä kertaa tälle vuodelle jäljelle. Sanootaanko että on ihan riittävästi tekemistä Ainan ja Kessun jäljen kanssa ja kun Totolla ei enää tavoitteita tällä saralla ole niin eipä niitä jälkiä nyt niin kovin montaa varmaan tälle kaudelle ajeta Totosta näkee, että on kilometrejä takana. Vauhtia toki, mutta varmaa jäljestämistä kaikin puolin ja kaikki kolme esinettäkin löytyi kerralla

Kessun kanssa kokeilin taas onneani.. se ei vaan valjaista jälkeä aja. Jotenkin kummassa rämmittiin ekalle esineelle jossa vaihdoin liinan pantaan. Toka esine oli vähän vielä niin ja näin, mutta sen jälkeen ja koko loppujälki ja vika kolmas esine meni aivan priimasti Kyllä tästä höpöttimestä vielä peli saadaan. Se on kasvanut valtavasti henkisesti tänä keväänä ja se näkyy tekemisessä. Odotan suurella mielenkiinnolla mihin sfääreihin tämä jätkä kehittyy

Noora kävi tekemässä Ainalle jäljen. Ensimmäinen ihan oikea kokeenomainen jälki, toki esineet merkattu ja hyvä niin.. jouduin puuttumaan kolmosesineeseen ja vitosen jälkeen Aina oli niin poikki että homma levahti. Lisäksi Lyylin jälki meni lähellä ja epäilen että Ainaa häiritsi Saanan häiriöjäljet joita se teki mennessään pitkin poikin pusikoita mun polkiessa Lyden jälkeä. Mutta hyvä, tietää taas mitä harjoitella. Janaa, kestävyyttä ja häiriöjälkiä Olis tainnut kokeessa jäädä tulos metsään…

Lopuksi tehtiin vielä esineruudut. Lyyli oli tosi pätevä! Ja sisko meni hyvänä kakkosena. Yllätys, että Ainakin keskittyi oikeasti etsimään eikä vaan rallatteluun. Ehkä jälki oli ensin vienyt jo pahimmat virrat Kessun kohdalla Noora kävi viemässä jokaisen esineen paikoilleen yksi kerrallaan. Hyvällä motivaatiolla lähtee nyt esineille! Kohta voisi mennä eteenpäin treenissä…

Niin siinä sitten taitaa käydä, että meidän yrittämiset tokossa olivat tältä keväältä tässä ja palaamme lajin pariin sitten kun saamme tarpeeksemme metsätouhista Onneksi koirat ovat onnellisia vain saadessaan tehdä.. lajista niin viis

Lauantaina kävimme Nooran ja Lyylin kanssa ottamassa tuntumaa esineruutuun. Jos nyt vihdoin kahden epäonnisen vuoden jälkeen päästäisiin Ainan kanssa yrittämään jälkikokeesta tulosta. Ensimmäinen vuosi kosahti helteisiin, toinen Ainan jatkuvaan saikutteluun milloin minkäkin johdosta.

Esineruudussa kävi häiriköimässä myös Mummocollie sekä Toto. Kessulle tein itsevietynä muutaman toiston ja tarttee sanoa että “kyllä lähtee!” Hissun kissun.. kiire ei Höpöttimen kanssa ole.

Sunnuntaina ajelin sitten mökkireissun yhteydessä Ainalle kauden ekan jäljen täysin merkkaamattomana. Kyllähän neitokainen muisti mitä hommassa piti tehdä. Tilannecheck 1 siis hyväksytty. Nyt vain matkaa lisää ja jäljen vanhentamista Kessullakin kokeilin että mitä hommasta tulee.. syksyltä jäi mieleen se että meni kyllä nenä maassa, mutta se intensiteetti puuttui. Tällä kertaa ei ollut kyllä mitään tietoa mistään puutteista vaan Kessu meni nenä massa sellaisella “raivolla” etten ole ole hetkeen nähnyt! Hyvä siitäkin tulee.. vaatii vaan näköjään aikaa kasvamiseen paljon!

Sitten se asia mikä on mietityttänyt.. miten Ainuska ajelee vierasta? Tähän saatiin vastaus tänään kun Aina käväisi ajamassa toisen jälkensä tälle vuodelle ja ensimmäisen “ei minun tekemän”. Kävi niin sanotusti “totot”.. Veljensä meni myös ensimmäisellä kertaa aivan sekaisin jäljestä sillä erolla, että Ainalla motivaatio keppeihin on (ainakin vielä tällä hetkellä) huomattavasit suurempi