Kirjoittajan arkistot: admin

Lokakuun touhuja

Aina, Saana & Toto

Lokakuu alkaa olla tältä vuodelta tapulteltu. Me on käyty 8 kertaa hallissa touhuilemassa. Kessu on tehnyt rallya ja aksaa ja muut satunnaisesti tottista tai aksaa, mutta pääsääntöisesti ovat käyttäneet nenäänsä, eli etsineet piilotettua palloa. Pakko sanoa, että ei ole mitään motivaatiota treenata sen kummemmin, kun ei voi olla mitään tavoitteitakaan.

Saana on muutamana päivänä nostellut kinttujaan liikkumisen jälkeen. Lepuuttanut toista etustaan.. nostin sen gapapentiiniannosta. Muuten se on ollut iloinen ja reipas mummeli.

Saana ja Toto

Toto on tehnyt pieniä määriä aksaa. Pääosin se on touhunnut hallissa etsien palloa sekä ylipäätänsä saanut juosta vapaana mitä en voi ulkona ihmisten ilmoilla tehdä. Nenähommat ovat tarjonneet hyvää aktiviteettia ja samalla on saanut aktivoitua kolme koiraa. Nämä työskentelevät hyvin kimpassa, jokainen omaa kohtaansa. Joku aina pallon löytää ja välillä löytöjen välissä juostaan kovaa ympäriinsä tai leikitään lelulla.

Kolmannen etsinnän jälkeen katse oli jo aika tyhjä :D

Aina on vähän tehnyt rallya, opetellut oikealla seuraamista. Lisäksi se on saanut säätää hallissa Toton ja Saanan kanssa etsien palloa. Ja juosten veljensä kanssa, mummocollie on toiminut hyvänä erotuomarina.

Aina ja Toto
Aina on löytänyt pallon, Toton mielestä pallo kuuluu sille. Nämä jaksavat vääntää, mutta ovat tasavertaisia keskenään.
Etsintäpartio :D
Touhupäivien jälkeen on sitten eriasteisia raatoja makoillut pitkin poikin lattioita :D

Syyslomalla käytiin mm. Jämillä ulkoilemassa. Siellä on ihan superhyvät maastot ja hurtat painovat joka päivä pitkiä lenkkejä. 

Kortisoni tehoaa

Monen ihmisen kanssa jutelleena uskalsin pyytää kortisonin kokeiluun Ainalle. Sitä on nyt syöty 4 päivää, mutta muutokset Ainan käyttäytymisessä ovat havaittavissa. Koko koira on silmin nähden rauhoittunut, toki lääke myös väsyttää mutta Ainan ilmeeseen on palannut se tietty rauhallisuus. Sen kosketusherkkyys on tiessään, enää ei tule hammasta jos koskee kylkiin tai osuu korvaan, eikä se ei vingu koskettaessa.

Pojat ovat lakanneet nuuskimasta sen kylkiä. Aina ei tule karmit kaulassa sisälle, ei koeta syödä ja repiä jokaista vastaan tulevaa puuta lenkillä. Ei räksytä eikä säädä ja sählää koko ajan. Ruokahalu sillä on aina ollut hyvä, mutta en näe muutosta vielä ainakaan. Eikä toistaiseksi ole alkanut juomaan tai pissaamaan enempää kuin ennenkään.

Katsotaan miten käy, mutta joku tulehdustilahan tämä on kropassa ollut ja Ainan on pitänyt juosta “kipua pakoon”. Vaikka immunologinen sairaus ei todellakaan ole ja ollut se mitä tähän ratkaisuksi toivoin, niin voin sanoa että helpottaa jos kortisoni on se lääke jolla Ainan olon saa normaaliksi ja rauhoittumaan. Sitten mennään sen kanssa, tarvittaessa vaikka loppuelämä.

Ainuska lepäilee

Testitulokset negatiiviset

Ainan kaikkien verikokeiden tulokset olivat negatiiviset. Sen sijaan oireet esim. kosketusarkuuteen eivät ole hävinneet mihinkään. Kaikesta huolimatta Aina elää muuten normaalia elämää. Treenailee pienessä määrin, lenkkeilee normaalisti. 

Aina verikokeissa

Tänään jatkui Ainun mysteerioiden selvittäminen. Tutkimukset jatkuivat verikokeilla. Testattavana olivat neospora, toksoplasmooma sekä punkkivälitteiset sairaudet. Tuloksia saa toki hetken odotella kun veret lähtivät Saksaan laboratorioon. Toivon totisesti että Ainan tila saataisiin selvitettyä. Epämääräiset kiputilat, kosketusarkuus vatsaan, korviin ja niskaan, satunnaiset pelkotilat, kiukuttelu muille koirille… Hampaiden herkkä käyttö kivussa. Ei nämä normaalin koiran oireita ole. Hommasta tekee vaikeamman se, että Aina hakeutuu lähelle ja jos sattuu niin myös kertoo sen. Hampailla. Varsinkin lapsen kanssa tämä alkaa olla jo äärirajoilla. Vietissä ollessaan, lähinnä ulkona ja muissa kiihdyttävissä tilanteissa hampaiden käyttö on vielä hanakampaa. Kotona nollatilassa Aina on lähes koko ajan sen näköinen, että anteeksi että olen olemassa. Tuloksia odotellessa… 

BH Xena

Onnea Teemu ja Xena hyväksytystä bh-kokeesta

Palkinnoksi hamppari, hieno tyttö!

Pakko kyllä kommentoida, että on niin Toton näköä tässä tytössä ettei tosikaan.

Kessun syyskuun aksat

Kessu

Ehkä tää on vähän julkinen nöyryytys pistää omia aksavideoita yhteen nippuun mutta kun ei muutakaan voi. Kessun kanssa on touhuiltu viitenä hallikertana aksaa ja minusta poika kulkee ja kehittyy ihan kivasti. Itsestäni en voi sanoa samaa. Edelleen metsästän Kessulle lainakuskia joka voisi muutaman treenikerran jälkeen mennä kokeilemaan kisaamista niin saisin säästettyä mun kinttuja.

Muuten ei mitään kummempaa. Kenenkään kanssa ei oo nyt mitään suunnitelmia. Totolla gapapentiini vaikuttaa hyvin, saa syödä sitä mutta Ainan kohdalla en ole nähnyt eroa. Nyt jos saa sen ajettua alas niin pääsisi vielä ensi kesän korvilla kisaamaan ainakin rallyssa.

Kesämies syysmiehen vaatteissa
Saana mummeli
Töttörökerhon pj ja laumansa

Pojat fyssärillä

Toto kaiketi liukastui tiistaina kun meno oli iltaa kohden aika ontuvaa. Kipulääkkelle ja lepoon pariksi päiväksi. Torstai-iltana ontuminen oli poissa ja tänään perjantaina todettiin, että ainakaan olkanivelessä ei ole mitään muutosta huonompaan havaittavissa. Sen sijaan Toto oli jumittanut lapansa joka onneksi saatiin nyt auki. Muuten hurtta oli hyvässä kunnossa ja varsin elastinen.

Kessun toinen fyssärikäynti, ei mitään kummempaa pojasta löytynyt. Ei muuta kuin kovaa ajoa

Eka ravaaminen tiistaina alkuilta. Sisäpätkä tiistai nukkumaan mennessä. Viimeinen ravausvideo torstai-ilta.

Ainan mystiset oireet

Aina alkaa olla takaisin oma pösilö itsensä. Omalla tavallaan sitä kaipasi kun neitoa vaivasi se jokin mikä nyt vaivasikaan. Edelleenkään se ei ole selvinnyt, eikä mitään ole muutettu. Samaa ruokaa syö kuin ennen nielualueen ongelmia. Aina pystyy haukkumaan, haukottelemaan ja kantamaan tavaroita suullaan. Koko ajan se on syönyt ja juonut. Jätökset ovat normaalit. Olkanivelen vaivojen takia otetaan nyt muuten iisisti mutta muuten mennään vanhaan malliin. Kyljet Ainalla ovat edelleen kipeän arat, sekin syy on tuntematon.

Muistelin tässä vajaa 1,5 vuoden takaista casea, missä Ainalle ilmestyi mystisesti samalle puolelle nieluun paise mitä tyhjenneltiin verensekaisesta nesteestä useampaan otteeseen. Silloinkin käytiin näytillä ellillä mutta mitään syytä ei löytynyt. En muista että patti/ paise olisi Ainan menoa silloinkaan haitannut sen koommin.

Hallikausi käyntiin

Meillä alkoi jo syyskuun alusta mahdollisuus mennä halliin treenaamaan, mutta koko alkukuu on ollut niin kiireinen ettei ole päästy. Ja halli on normaalisti iltaisin omistajan omassa käytössä. Tänään sitten vapaapäiväksi olin varannut treenivuoron. Sitten iski se “paniikki” että mitäs ja kellä mä siellä mitään treenaan kun koirista suurin osa on out of game. Pieni neuvottelu itseni kanssa, että Kessu on kunnossa, sen kanssa tehdään nyt ihan ensin pelkkää positiivista mielentilaa koska edellinen hallikausi haettiin sitä jatkuvalla syötöllä. 

Kessun kanssa siis aksaa hyvällä sykkeellä ja voin sanoa että vitsit oli kivaa! Eihän mun polvella mitään kummosia juosta mutta ei se estä koiraa menemästä sinne tänne Toivottavasti nyt uuden paikan myötä löytyisi joku joka haluaisi kokeilla mitä Kessun kanssa saa aikaiseksi kisakentillä… olisi mukava se aksassa sinne saada.

Toto kävi hallissa juoksentelemassa ja tekemässä vähän perustottista. Pikku pätkän aksaakin tehtiin vaikka en nyt tiedä miten ton kanssa pitäs elää. On perjantaista asti vetänyt gapaa ja koko koira on ihan eri tapaus. Ei jäykistele enää kotona, ei murise. On valpas, iloinen ja energinen normaali oma itsensä. Niin pikku hiljaa salaa hiipien on tullut nuo huonot muutokset että onneksi otin asian puheeksi Ainan ellin yhteydessä. Olin jo miettimässä Toton kohdalla sitä viimeistä vaihtoehtoa mutta onneksi nyt tilanne on helpottanut.. toivottavasti osaan jatkossa tulkita koiraa oikein

Saana kävi vetämässä mummohöntsää, väsy tulee nopeasti mutta tuo drive millä se haluaa yhä tehdä! Se on jotain mitä haluan lisää!

Aina uusintakäynnillä

Kyllä nyt taas vastustaa Ainan kanssa Naama tosiaan turposi aikamoisiin mittoihin viikonlopun aikana. Sai lauantaiaamuna kyytabun joka ei selvää apua antanut, mutta naaman turvotus lähti kuitenkin laskemaan. Maanantaina aamulla katsoin että naama oli vielä siinä kunnossa että on pakko käydä ellille näyttämässä sitä. Vaikka syytä turvotukselle ei edelleen saatu, niin apu kuitenkin silmään johon oli kehittynyt sidekalvontulehdus

ylä vasen sunnuntai ilta, ylä oikea maanantai aamu, ala vasen maanantai päivä, ala oikea maanantai ilta
Vaikka Aina ei suutaan eläinlääkärillä saanut auki, söi se illalla luuta hyvällä drivella. Ehkä tämä joskus selviää….