Kirjoittajan arkistot: admin

Xena

Näpsy, syntynyt 27.8.2018

Goan viimeisimmän pentueen narttu Toimiva Xena, nykyään Näpsy palautui minulle nyt vajaa 2,5 vuotiaana. Näpsylle elo isossa laumassa oli liian stressaavaa kaikille osapuolille, joten halusin antaa tytölle vielä mahdollisuuden. Olin sopinut Näpsyn noudon juuri ennen kuin tapaturma Toton kanssa tapahtui, joten täällä vastassa oli kaksi iisiä bordercollieta.

Mihinhän mä taas jouduin.. pohtii Näps

Tätä kirjoittaessa Näpsy on ollut meillä vuorokauden. Ensihavainnot ovat; herkkä, erittäin energinen ja vilkas, kaiken huomioiva, super ahne ja äärettömän kiltti ja sosiaalinen, hyvin pentumainen koira. Äänensä se on jättänyt jonnekin matkalle ja haukku kuulostaa lähinnä ankan kaakatukselta. Olihan se pentulaatikon äänekkäin ja vilkkain neito ihan alusta alkaen. Antoi kuulua itsestään joka tilanteessa

Meillä Saana ja Kessu ovat ottaneet sen hyvin vastaan. Saana tapansa mukaan totesi kerran että “painu about vi**uun” ja Näps on kunnioittanut sitä. Kessulla meni pasmat sen verran sekaisin, että on härvännyt sekä itsensä että Näpyn väsyksiin Jätti parit sapuskatkin välistä vaikka Näpsy on sterkattu jo ennen ensimmäisiä juoksuja.

Ensimmäisellä lenkillä.. uskalsin laskea irti ja hyvinhän tuo pysyi jengissä

Tarkoitus on etsiä Näpsylle uusi koti. Koti jossa on VAIN vahvahermoisia koiria, jos koiria ollenkaan. Henkisesti tasainen lauma. Näp ei lähde enää koeajolle, vaan haluan että siihen tullaan tutustumaan meille paikan päälle  ja niin monta kertaa että kaikki osapuolet ovat varmoja asiasta. Tämä koira ei kierrä enää yhtään kotia. Ja kiire ei itselläni ole tämän nykyisen koiratilanteen takia.

Näpsyllä on BH suoritettuna. Sitä on treenattu sekä agilityyn että mondioringiin… sukunsa perusteella voisin myös kuvitella, että on hyvä jälkikoira. Tai sitten ihan vain  aktiiviseen kotiin, jossa tarjotaan myös henkistä aktivointia runsaan liikkumisen lisäksi.

Kotia voi kysellä esittelyn kera ensisijaisesti mailitse teamtoimiva@gmail.com

RIP Toto

Olo on tyhjä ja epätodellinen. Toton käytös ylitti sallitut rajat. Viime aikoina jälleen lisääntyneet jäykistelyt ja murinat kotona eivät enää riittäneet, vaan Toto puri miestäni päähän leikin tiimellyksessä. Luojan kiitos vammat eivät ole vakavat, eikä kohteena ollut lapseni tai sen kaverit. Vaihtoehtoja ei enää jäänyt.

Kiitos Toto kaikesta, suurien tunteiden koira

6.12.2015 – 9.1.2021

Joulu oli ja meni

Sitä samaa tämä on ollut.. Töitä, vähän treeniä, lenkkejä.. paljon lenkkejä ja olemista. Jouluna ei treenattu. Ulkoiltiin paljon ja vaan ladattiin akkuja.

Tonttu Toto
Mummolle jouluhössötys oli jo loppuillasta vähän liikaa

Joulun jälkeen oli varattu halli ja käytiin tekemässä vähän treeniä. Kessulla otin tottissetin ilman välipalkkaa. Vähän niin kuin testinä, mitä tämä syksy on tehnyt Kessun korvien välille. Ja onhan se tehnyt. Jätkä oli ihan superhuikee loppuun asti! Eteenmenon pallo oli ensimmäinen esinepalkka ja hyvä fiilis säilyi siitä huolimatta loppuun asti. Me very happy

Höpötinttini mun

Toto pääsi etsimään jälleen palloa ja ensimmäisessä setissä menikin se melkein 10 min. Työmoottoria parhaasta päästä

Toto 5-vuotta

Hieno päivä, etenkin Toton onnettomuushistorian tuntien, mutta tunnelmaa latistaa silti Ainan menetys toissa päivänä. Toto kuitenkin jatkaa porskuttamista ja voi hyvin. Välillä olen ollut näkevinäni jotain puoltamista etujalan osalta, mutta niin kauan mennään kuin peli vetää. Pumpuliin en Totoa ala, enkä voi pistää.

Kovasti onnea myös Pena, Kyyti, Konna ja Lyyli! Paljon rapsutuksia omalta ihmiseltä Sekä Falco.. mikä se sun kohtalo sitten olikaan

Aina on poissa

Meidän torstai-ilta päättyi aivan normaalisti. Yöllä Aina läähätteli, päästin sen ulos tarpeilleen. Kortisonin aloittamisen jälkeen yöpissoista oli tullut normaali käytäntö. Tosin viime aikoina lääkityksen minimoimisen jälkeen tarve oli päästä tekemään isompi hätä. Katsoin siinä pimeässä asunnossa kävellessä, että Aina ontuu mutten unen pöppörössä ajatellut asiaa sen enempää. Aamulla heräsin klo 7 että pistän lapsen koulumatkalle, ajoin koirat makuuhuoneesta pois ja Aina oli haluton liikkumaan. Ajattelin että se ei lähde aamulenkille mukaan, vaan käytän sen erikseen. Sain vaivoin hihnan kanssa vedettyä sen ulos. Teki tarpeet oven eteen ja takaisin sisälle. Siellä se kävi makaamaan lattialle ja samassa kohtaa oli kun tulin aamulenkiltä. Ajattelin että nyt ei ole enää asiat hyvin. Otin sen viereen sohvalle ja koko koira tärisi kuin horkassa. Se vain vaivoin pääsi sohvalle. Laitoin ajanvarauksen eläinlääkäriin jonne päästiin heti klo 10. Siinä kolmessa tunnissa Ainan vointi romahti siihen, ettei se liikkunut itse enää senttiäkään. Kannoin sen ulos autoon. Autosta nostin ellin pihassa pois, se kyykkäsi tarpeilleen niille sijoille josta kannoin sen sisälle. Odotusaulassa ei jalat enää kantaneet että Aina olisi pystyssä pysynyt. Sain vaivoin nostettua sen huoneeseen, jonne pääsimme eläinlääkäriä odottamaan. Siinä vaiheessa Aina oli jo “tiedottomassa tilassa”. Se ei reagoinut huoneeseen tulevaan eläinlääkäriin millään tavalla. 

Tässä tilanteessa voi sanoa, että Aina lähti kyllä saappaat jalassa. Yön yhdeksän tunnin aikana sen tila romahti täysin. Ikuiseksi arvailuksi jää, mitä on käynyt. Vahva epäily on jonkun sisäelimen pettämisestä mutta mihin liittyen. Ulkoisena huomiona oli verestävät silmät, hailakat ikenet, kyynärän valtava turvotus. Paino oli kahdessa kuukaudessa tippunut 2 kg vaikka ruokahalu oli valtava.

Hyvää matkaa pikkuinen, mama rakastaa! Mun ystävä, kaveri, kylkiluuni. Luottopelaaja. Aina, kaikessa mukana

Tämä ikävä ei ihan äkkiä helpota

6.12.2015 – 4.12.2020

Meidän marraskuu

Marraskuu alkaa olla tältä vuodelta taputeltu. Peruselämää on eletty, treenailtu, ulkoiltu, käyty töissä ja vähän rempattu asuntoa. Kuun puolessa välissä käytiin Nooran kanssa treenailemassa vähän esineruutua. Oma motivaatio treenaamiseen on ollut ihan oikeasti hukassa kun ei voi olla tavoitteita. Aina ja Toto ovat lääkityksellä, samoin Saana joka on muutenkin eläkkeellä. Kessun kanssa on tehty isoja töitä tunnetilan kanssa joka kyllä alkaa tuottaa tulosta. Se tuntuu sellaiselta maailmankansalaiselta joka ei kanna huolta huomisesta, jolle elämä on vaan laiffii. Kessu on kotona ja siviilissä äärettömän helppo koira joka tulee kaikkien kanssa toimeen.

Toto esineruudussa
Toto on aina ollut hyvä nenänkäyttäjä, mutta se vaan paranee vanhetessaan. Mikäli sillä ei olisi kilpailua haittaavaa lääkitystä päällä, niin ehdottomasti meillä olisi tavoitteena vielä ylemmät luokat jälkikokeissa.
Ainan palkkausta esineruudun jälkeen
Kessun ruutuun on saatu hyvin vauhtia ja intoa, kun se lähtee yhdessä Saanan kanssa etsintään.
Lyyli (Tyylitaju) luovuttaa noudettua esinettä Nooralle

Toki koiria on aktivoitava ja se on luonnistunut kaikista helpoiten piilottamalla palloa halliin. Malit ja Saana etsivät. Kessu ihmettelee ja paimentaa samalla. Saana paimentaa sitten kun malit ovat löytäneet pallon. 

Aina kyselee jo apua pallon etsinnässä
Saana käy satunnaisesti hömpöttelemässä hallissa rallytokoa

Ainalle syötettiin alussa kunnon satsi kortisonia jota on nyt hissun kissun vähennetty. Nyt on päästy jo 10 mg päivää kohti ja parin viikon päästä pitäisi käydä ellillä katsomassa perus veriarvot. Aina on edelleen ok kylkiensä ja korviensa kanssa, antaa koskea eikä hammasta tule. Ruokahalu sillä on aina ollut hyvä, mutta nyt se on suoraan sanoen valtava. Pahin vedenjuonti jäi myös pois annoskoon pienentyessä. Nyt on enää kysymys, että mennäänkö kortisonilla elämän loppuun, vai uskaltaako lääkityksen joskus purkaa ja Ainalla pääsisi vielä mahdollisesti kisaamaan…  

Aina on huolissaan, miten käy ruokakupissa olevan sapuskan
Kessu, jotain inhimillistä tuossa katseessa on…
Iltaisin on monesti väsyneitä hurttia siellä täällä. Toton vanha sohva lähti uuteen kotiin, joten sille piti kantaa rahi olkkariin, että ei tarvitse arvon herran nukkua lattialla. Näyttäis kelpaavan tämäkin koroke :D
Lattiaremppa on nyt valmis, Saana esittelee uutta ja vanhaa lattiaa

Kessun marraskuu.. ei se treenaamatta pääse vaikka saakin vielä(kin) kasvaa.

Mummocolliella riittää vielä virtaa. Jotain vanhuuden oireita alkaa korvien välistä jo löytyä, mutta eniten huolestuttaa etupää, jota Saana keventelee rasituksen jälkeen…

Kimppaetsintää hallissa. Normaalisti piilottelen palloa kolme neljä kertaa. Etsintäaika vaihtelee 20-30 min.. toki välissä hengaillaan ja fiilistellään sitä että pallo löytyi.

Lokakuun touhuja

Aina, Saana & Toto

Lokakuu alkaa olla tältä vuodelta tapulteltu. Me on käyty 8 kertaa hallissa touhuilemassa. Kessu on tehnyt rallya ja aksaa ja muut satunnaisesti tottista tai aksaa, mutta pääsääntöisesti ovat käyttäneet nenäänsä, eli etsineet piilotettua palloa. Pakko sanoa, että ei ole mitään motivaatiota treenata sen kummemmin, kun ei voi olla mitään tavoitteitakaan.

Saana on muutamana päivänä nostellut kinttujaan liikkumisen jälkeen. Lepuuttanut toista etustaan.. nostin sen gapapentiiniannosta. Muuten se on ollut iloinen ja reipas mummeli.

Saana ja Toto

Toto on tehnyt pieniä määriä aksaa. Pääosin se on touhunnut hallissa etsien palloa sekä ylipäätänsä saanut juosta vapaana mitä en voi ulkona ihmisten ilmoilla tehdä. Nenähommat ovat tarjonneet hyvää aktiviteettia ja samalla on saanut aktivoitua kolme koiraa. Nämä työskentelevät hyvin kimpassa, jokainen omaa kohtaansa. Joku aina pallon löytää ja välillä löytöjen välissä juostaan kovaa ympäriinsä tai leikitään lelulla.

Kolmannen etsinnän jälkeen katse oli jo aika tyhjä :D

Aina on vähän tehnyt rallya, opetellut oikealla seuraamista. Lisäksi se on saanut säätää hallissa Toton ja Saanan kanssa etsien palloa. Ja juosten veljensä kanssa, mummocollie on toiminut hyvänä erotuomarina.

Aina ja Toto
Aina on löytänyt pallon, Toton mielestä pallo kuuluu sille. Nämä jaksavat vääntää, mutta ovat tasavertaisia keskenään.
Etsintäpartio :D
Touhupäivien jälkeen on sitten eriasteisia raatoja makoillut pitkin poikin lattioita :D

Syyslomalla käytiin mm. Jämillä ulkoilemassa. Siellä on ihan superhyvät maastot ja hurtat painovat joka päivä pitkiä lenkkejä. 

Kortisoni tehoaa

Monen ihmisen kanssa jutelleena uskalsin pyytää kortisonin kokeiluun Ainalle. Sitä on nyt syöty 4 päivää, mutta muutokset Ainan käyttäytymisessä ovat havaittavissa. Koko koira on silmin nähden rauhoittunut, toki lääke myös väsyttää mutta Ainan ilmeeseen on palannut se tietty rauhallisuus. Sen kosketusherkkyys on tiessään, enää ei tule hammasta jos koskee kylkiin tai osuu korvaan, eikä se ei vingu koskettaessa.

Pojat ovat lakanneet nuuskimasta sen kylkiä. Aina ei tule karmit kaulassa sisälle, ei koeta syödä ja repiä jokaista vastaan tulevaa puuta lenkillä. Ei räksytä eikä säädä ja sählää koko ajan. Ruokahalu sillä on aina ollut hyvä, mutta en näe muutosta vielä ainakaan. Eikä toistaiseksi ole alkanut juomaan tai pissaamaan enempää kuin ennenkään.

Katsotaan miten käy, mutta joku tulehdustilahan tämä on kropassa ollut ja Ainan on pitänyt juosta “kipua pakoon”. Vaikka immunologinen sairaus ei todellakaan ole ja ollut se mitä tähän ratkaisuksi toivoin, niin voin sanoa että helpottaa jos kortisoni on se lääke jolla Ainan olon saa normaaliksi ja rauhoittumaan. Sitten mennään sen kanssa, tarvittaessa vaikka loppuelämä.

Ainuska lepäilee

Testitulokset negatiiviset

Ainan kaikkien verikokeiden tulokset olivat negatiiviset. Sen sijaan oireet esim. kosketusarkuuteen eivät ole hävinneet mihinkään. Kaikesta huolimatta Aina elää muuten normaalia elämää. Treenailee pienessä määrin, lenkkeilee normaalisti.